Yleistä

Kummitussirkkojen lahko Phasmatodea käsittää yli 2500 lajia, jotka ovat levinneet lähinnä maailman trooppisille ja subtrooppisille seuduille. Runsaslajisimpia alueita ovat muun muassa Aasia ja Australia. Myös Etelä-Euroopassa elää muutamia lajeja.

Kummitussirkat ovat olleet tunnettuja aina 1700-luvulta lähtien. Vuonna 1758 kuuluisa luonnontieteilijä Carl von Linné kuvaili kolme maailman ensimmäistä kummitussirkka-lajia, joiden joukossa oli nykyisinkin kasvatuksessa oleva suurikokoinen Phasma gigas.

Kummitussirkkojen huomattiin pian olevan varsin sopeutuvia olosuhteiden ja ravinnon suhteen, joten niitä voitiin tuoda Eurooppaan ja muille viileämmille alueille tutkimuskohteiksi sekä eläintarhoihin näytille. Kun ällistyttävään sopeutumiskykyyn yhdistettiin vielä nopea elinkierto ja tehokas lisääntyminen, niin sirkat pääsivät leviämään harrastajien keskuudessa.

Kummitussirkkojen etuna on ollut aina monipuolisuus. Niiden lajikirjo on valtava ja ulkomuodollisesti sirkkoja löytyy aivan laidasta laitaan. Pienimmät lajit ovat vain parin sentin mittaisia samalla kun suurimmat saavuttavat yli viidenkymmenen senttimetrin pituuden. Väritykset ovat monesti hyvin maanläheisiä vihreän, ruskean ja harmaan eri sävyjä, mutta punaista, sinistä, oranssia ja keltaista esiintyy myös. Muodot vaihtelevat siivekkäistä, piikikkäistä tai lehtimäisistä aina sauvamaisiin lajeihin.

Tänä päivänä kummitussirkat ovat suosittuja terraarioeläimiä ja niitä pidetään lukuisissa eri maissa. Etenkin Euroopassa harrastus on saavuttanut laajan suosion ja kummitussirkkaharrastajille on perustettu omia yhdistyksiä. Suomessa harrastus on hieman vähäisempää ja lajivalikoima suppeampi. Pohjolan ankara talvi ja tuoreen ravinnon löytäminen ympäri vuoden ovat meillä suurimpia haasteita.

Mikä on kummitussirkka?

Kummitussirkat ovat ovat hämäräaktiivisia hyönteisiä, jotka puolustautuvat sulautumalla ympäristöönsä. Sirkat matkivat ulkomuodollaan ja liikkeillään kasvien lehtiä, oksia ja kaarnaista pintaa, eikä niitä aina ole helppo erottaa oikeista kasveista. Lahkon nimi tulee kreikankielisestä sanasta phasma, joka tarkoittaa aavetta ja viittaa sirkkojen kykyyn vaikuttaa näkymättömiltä.

Kummitussirkat ovat lehdensyöjiä. Kummitussirkoille kelpaa useimmiten ravinnoksi luonnosta löytyvät vadelman, orapihlajan ja tammen lehdet. Tämän lisäksi niille voi tarjota vaikkapa kukkakaupoissa myytäviä salalin oksia tai itse kasvatettuja huonekasveja.

Kummitussirkkoja pidetään terraariossa. Terraario sisustetaan oksilla ja ruokakasveilla ja pohjalle laitetaan yleensä sanomalehteä tai talouspaperia. Tärkeintä asumuksessa on riittävä tilavuus ja se että korkeutta kertyy vähintään kolme kertaa sirkan vartalon pituuden verran. Kummitussirkat kasvavat ja kehittyvät luomalla nahkan useita kertoja elämänsä aikana eikä nahanluonti onnistu ahtaassa terraariossa.

Kasvatuksen onnistumiseen vaaditaan myös terraarion säännöllistä sumutusta, jotta sirkat saavat juodakseen ja voivat kasvaa ongelmitta. Kostuttamiseen soveltuu vedellä täytetty sumutinpullo ja tavallisesti kerran päivässä tehty sumutus on riittävä.

Kummitussirkat ovat tehokkaita lisääntyjiä, jotka voivat tuottaa satoja ja jotkut jopa tuhansia munia noin vuoden kestävän elämänsä aikana. Monet lajit kykenevät lisääntymään neitseellisesti ilman koiraita, jolloin myös kaikki munista kuoriutuvat poikaset ovat naaraita.

Hankkisinko kummitussirkan?
Kummitussirkat sopivat ihmiselle, joka pitää eläinten tarkkailusta ja on ennen kaikkea valmis hyväksymään sen, että hyönteiset eivät ole seurallisia lemmikkejä kuten koira tai kissa. Sirkat viihtyvät parhaiten kun ne saavat olla rauhassa omassa terraariossaan. Kummitussirkat ovat erittäin herkkiä kovakouraiselle käsittelylle ja vaurioituvat helposti. Toisaalta jotkin lajit voivat myös vahingoittaa ihmistä tuntiessaan olonsa uhatuksi.

Kummitussirkkoja, kuten mitä tahansa muutakin lemmikkiä, hankkiessa pitäisi pohtia tarkasti onko valmis sitoutumaan eläimeen sen koko eliniäksi. Kummitussirkat ovat siitä erikoisia, että useimmat niistä kasvavat, kehittyvät ja kuolevat nopeasti, mutta viettävät munina verraten pitkiä aikoja. Munia saattaa joutua hautomaan kuukausia, mutta niistä kuoriutuvat sirkat elävät vain harvoin yli vuoden verran.

Ennen kummitussirkan hankintaa on etsittävä haluamastaan lajista tarpeeksi tietoa. Kun lajin hoitoon on tutustuttu perinpohjaisesti, tulee tehdä hankinnoista suurin - eli ostaa sopivan kokoinen terraario. Pienille lajeille riittää alle kymmenen litran asumus, mutta suurimmille sata litraa on usein ehdoton minimi ja monesti vaaditaan paljon tätäkin suurempi terraario.

Terraarion sisustukseen käytettävät oksat löytyvät pihalta samoin kuin sirkkojen ravinto, joten kummitussirkan pito on kohtuullisen halpaa. Talvisin tuoreen ruuan löytäminen on kuitenkin lähes mahdotonta ja silloin saatetaan joutua turvautumaan kukkakaupan valikoimiin. On lisäksi otettava huomioon talvikauden pituus, joka on helposti maassamme yli puolet vuodesta, ja se että sirkkojen pito on paitsi ravinnon puutteen myös kuivemman huoneilman vuoksi haasteellista talvisaikaan.

Kummitussirkkojen hoito on vaivatonta, mutta vaatii säännöllisyyttä. Terraario tulisi ihannetilanteessa sumuttaa päivittäin tai ainakin useita kertoja viikossa. Tämän lisäksi haudonnassa olevat munat joutuu kostuttamaan vähintään viikoittain. Pitkiä aikoja poissa kotoa olevalle ihmiselle kummitussirkat eivät sovellu kovinkaan hyvin.

Hämäräaktiivisina hyönteisinä kummitussirkat lähtevät liikkeelle vasta pimeän tultua, joten niiden elämää pääsee tarkkailemaan lähinnä illalla ja yöllä. Lisäksi on hyvä muistaa, että kummitussirkat ovat kehittyneet naamioitumisen mestareiksi. Niitä ei ole helppoa havaita terraariossa etenkään silloin, kun ne jähmettyvät liikkumattomiksi.

Aloittelijan tarvikkeet

• Paljon tietoa kummitussirkoista ja etenkin hankittavasta lajista
• Tilava, riittävän korkea ja lajin vaatimusten mukainen terraario
• Pieni ja tiivis terraario poikasille - esimerkiksi karkkilaatikko
• Sumutinpullo terraarion kostutusta varten
• Talouspaperia tai sanomalehteä terraarion pohjalle
• Lehtipuiden oksia kiipeilyä varten
• Lajin vaatimaa monipuolista ravintoa, muun muassa vadelmaa, tammea ja orapihlajaa
• Vedellä täytetty lasipurkki, jonka kannessa on reikä kasveja varten
• Muninta-astia ja pohjalle kosteaa turvetta lajeille, jotka hautaavat munansa
• Hautoma-astia munia varten, pohjalle kosteaa talouspaperia, turvetta tai hiekkaa

Kummitussirkka tulee kotiin

Hieman ihmisestä ja tilanteesta riippuen harrastus lähtee käyntiin joko munien, poikasten tai täysikasvuisten yksilöiden hankinnasta. Munista aloittaminen on ehkä suositeltavinta koska haudonta vie usein vähintään kuukauden päivät, minkä aikana lemmikkien tuloon ehditään valmistautua toden teolla. Jos haudonnan kuluessa alkaa tuntua siltä, että ehkä kyseessä olikin vain herätehankinta, niin munat voidaan vielä tuhota pakastamalla eikä poikasia ehdi koskaan kuoriutua. Toisaalta monen kuukauden huolellinen haudonta palkitaan uusilla pienillä perheenjäsenillä, joihin kiintyy helpommin kun niiden eteen on nähnyt paljon vaivaa.

Tyypillisesti ensimmäinen sirkka halutaan kuitenkin hankkia poikasena, koska ikuisuuksia kestävään haudontaan ei tahdota ryhtyä. Poikasia tarjoavat ennen kaikkea alan harrastajat, joilla on ollut ylituotantoa. Tällöin aloittelijan on helppo vielä kysyä ja saada tarkat - kyseiseen kantaan pätevät - hoito-ohjeet sekä jatkossakin tukea poikasten pidossa. Lisäksi harrastaja on monesti kasvattanut poikaset kaikkein vaativimman ikävaiheen yli, jolloin niiden selviytymismahdollisuudet osaamattomissakin käsissä ovat hyvät.

Erittäin tavallista on myös hankkia ensimmäinen kummitussirkka eläinkaupasta, jolloin se on lähes poikkeuksetta jo täysikasvuinen. Tarkka laji tai oikeaoppinen lajinimi ei aina ole kaupan tiedossa, mutta tavallisimpia eläinkaupoissa tavattavia lajeja ovat muun muassa Carausius morosus, Eurycantha calcarata, Extatosoma tiaratum, Medauroidea extradentata sekä Sungaya inexpectata. Eläinkaupasta riippuen kummitussirkan hoidosta voi saada hyvätkin ohjeet, mutta monesti ohjeistus varsinkin ravinnon ja lisääntymisen suhteen on puutteellista. Tämän lisäksi kaupasta eläintä hankkiva harrastaja on harvoin edes kuullut kummitussirkoista aiemmin, mikä pahentaa mahdollisten virheellisten hoito-ohjeiden vaikutusta.

Hankittiin kummitussirkka mistä hyvänsä, niin sen ensimmäiset elinpäivät uudessa kodissa ovat ratkaisevia selviytymisen kannalta. Onkin äärimmäisen tärkeää - etenkin poikasten ollessa kyseessä - että sirkan kuntoa valvotaan, jottei se pääse romahtamaan. Syöminen ja juominen ovat tärkeimmät hyvinvoinnin mittarit. Sirkalle tulee heti tarjota runsaasti vettä sumuttamalla kasvien lehtiä ja terraarion seinämiä hyönteisen vierestä, jotta sillä olisi mahdollisuus juoda. Hyvässä nestetasapainossa oleva sirkka ei ole kuitenkaan janoinen eli juomatonkin sirkka voi olla erinomaisessa kunnossa.

Monipuolista, hyvälaatuista ja tuoretta ruokaa laitetaan samoin heti tarjolle terraarioon. Ainakin yhden kasveista tulisi olla sellainen, jota sirkalle on syötetty myös edellisessä kodissa. Tällöin se rupeaa syömään varmemmin myös vieraassa ympäristössä. Vastakuoriutuneita yksilöitä lukuunottamatta kummitussirkoilla on harvoin ongelmia syömisen kanssa ja jo ensimmäisen yön jälkeen tulisi lehdistä löytyä runsaasti reikiä osoituksena sirkkojen ruokailusta.

Ympäristön vaihdos on eläimelle aina suuri stressi, joten turhaa häiritsemistä - kuten käsittelyä - tulisi välttää ensimmäisien vuorokausien ajan. Näin kummitussirkka ehtii hieman tottua uuteen terraarioon, erilaiseen huoneilman kosteuteen, outoihin ääniin, muuttuneeseen valaistukseen, ruokavalion vaihdokseen sekä kenties myös hoitorytmin erilaisuuteen. Suuret olosuhdevaihtelut, ennen kaikkea sirkalle tuntematon ruoka ja sopimaton kosteus, johtavat herkästi ongelmiin poikasten kanssa - etenkin vaativampien lajien ollessa kyseessä.

Kummitussirkan voidaan sanoa kotiutuneen, mikäli se on yhä hyvissä voimissa viikon kuluttua uuteen kotiin saapumisesta tai se on luonut nahkansa onnistuneesti uudessa ympäristössä. Munia haudottaessa vastakuoriutuneen poikasen kanssa vastaava käännekohta on ensimmäinen nahanluonti, sillä valtaosa menehtymisistä tapahtuu ennen tätä.

Harrastus etenee
Kun ensimmäistä kummitussirkkaa on tullut pidettyä muutaman kuukauden verran, on monesti jo käynyt selväksi mihin suuntaan harrastus lähtee etenemään: luovutaanko sirkojen pidosta kokonaan vain hankitaanko niitä lisää. Monesti kummitussirkka koetaan varsin pitkäveteiseksi lemmikiksi joka ei tee mitään ja jonka kanssa ei voi tehdä mitään, ja harrastus loppuu ennen kuin se ehti kunnolla alkaakaan. Onneksi kummitussirkat ovat varsin lyhytikäisiä lemmikkejä, joten niihin ei tarvitse sitoutua pitkäksi aikaa.

Toiset harrastajat kuitenkin kiinnostuvat toden teolla kummitussirkkojen maailmasta. Jollekulle ainoastaan yksi laji riittää; sitä tutkitaan, kasvatetaan ja sen käyttäytymistä ihastellaan vuodesta toiseen. Itse asiassa tämä tilanne oli tuttu monelle harrastajalle vielä 2000-luvun alkuun asti, kun tarjolla ei ollut paria-kolmea lajia enempää.

Tavallista on myös että halutaan kokeilla uusia lajeja ja laajentaa kokoelmaa. Suositeltavinta on aloittaa kokoelman kartuttaminen helpoista lajeista, kuten Carausius morosus (ruskosauvasirkka) tai Medauroidea extradentata (vietnaminsauvasirkka) ja pitää aluksi mieluiten ainoastaan yhtä uutta lajia kerrallaan. Helppojen lajien kanssa kummitussirkkojen pitoa on palkitsevaa opetella, koska ne sietävät jonkin verran hoitovirheitä eikä vastaan tule jatkuvasti pettymyksiä, kuten vaikeiden lajien kanssa luultavasti kävisi.

Harrastuksesta syvemmin kiinnostuneelle ja kokemusta keränneelle löytyy varmasti juuri se mitä etsii, sillä lajeja on tuhansia. On suuria, on pieniä. Löytyy tikkumaisia, piikikkäitä, jykeviä ja lehtimäisiä. On siivekkäitä ja siivettömiä. Sarvellisia ja sarvettomia. Värejäkin esiintyy laidasta laitaan - mustaa, valkoista, harmaata, ruskeaa, punaista, oranssia, vihreää ja keltaista. Jopa sini- ja violetinsävyisiä kummitussirkkoja tavataan. Lajien sisälläkin värien vaihtelu saattaa olla hyvin laaja, joten sirkkaharrastajalle kyllästyminen tulee vain harvoin vastaan.