Rakenne

Kummitussirkat ovat hyönteisiä, joten niiden vartalo on muodostunut kolmesta eri osasta - pää, keskiruumis ja takaruumis - sekä kolmesta parista jalkoja. Tuntosarvet liittyvät päähän. Keskiruumis jakautuu kolmeen osaan: etu-, keski- ja takaselkä. Takaruumis rakentuu jaokkeista, joita on yhteensä kymmenen kappaletta. Takaruumiin kärjestä löytyy kaksi perälisäkettä. Koiraan takaruumiin viimeiset jaokkeet muodostavat monesti kolmiomaisen kohouman vatsanpuolelle, jota koiraat käyttävät perälisäkkeiden ohella apuna parittelussa. Toisilta naarailta löytyy puolestaan munansetin, jonka avulla se voi pudottaa tai haudata munansa maahan.

Eräillä kummitussirkoilla on selässään siivet. Niitä voidaan käyttää joko vihollisten pelotteluun tai lentämiseen. Siipiä on kaksi paria. Päällimmäiset ja usein pienemmät peitinsiivet liittyvät etuselkään. Peitinsiivet asettuvat keskiselkään liittyvien varsinaisten lenninsiipien suojaksi. Mikäli kummitussirkka käyttää siipiään pelotteluun, niin lenninsiivet ovat kirkkaasti värittyneet.

Päähän asettuvat kummitussirkan tärkeimmät rakenteet ja aistimet. Useista jaokkeista koostuvat tuntosarvet auttavat hämäräaktiivisia sirkkoja hahmottamaan ympäristöään. Eräillä pitkäraajaisilla lajeilla tuntosarvet ovat verraten lyhyet ja etujalat hoitavat osittain niiden tehtävää. Verkkosilmät puolestaan muodostavat ympäristöstä laajan mosaiikkikuvan eli pienistä paloista rakentuvan kokonaisuuden. Kummitussirkka pureskelee ruokansa suuosilla. Niiden päällä on neljät rihmat, joilla sirkka löytää syötävän lehden ja tuo sen suuosien murskattavaksi.

Raajoja on kuusi kappaletta: kaksi etu-, keski- ja takajalkaa. Reisi lähtee lonkasta, vaihtuu polven kohdalla sääreksi, muuttuu loppua kohden nilkaksi ja päättyy jalkaterään. Jalkaterä koostuu kahdesta kynnestä sekä imukupista. Kynsien avulla kummitussirkat tarttuvat pintojen epätasaisuuksiin ja imukuppi mahdollistaa kiipeämisen sileitä ja liukkaita pintoja pitkin.

Kummitussirkat ovat selkärangattomia eläimiä. Niitä pitää koossa ulkoinen tukiranka - jäykkä kitiinikuori - johon lihakset kiinnittyvät. Kummitussirkat voivat taipua vain kohdista, jossa ruumiin eri osat niveltyvät toisiinsa. Koska takaruumis ja tuntosarvet koostuvat useista pienistä jaokkeista, on niveltyviä kohtia useita ja nämä rakenteet ovat poikkeuksellisen taipuisia. Pitkä keski- ja takaselän alue on sitä vastoin hyvin joustamaton.

Kummitussirkan vartalon tärkeimmät osat. Takaruumis koostuu kymmenestä jaokkeesta.

Siivellisen kummitussirkan rakenne. Siipiä on kaksi paria, joista vain taaempi on lentämistä tai saalistajan pelottelua varten.

Kummitussirkan pään rakentuminen. Suuosia peittävät neljät rihmat.

Kummitussirkan raaja. Jalka päättyy imukuppiin ja kahteen kynteen.

Kummitussirkkanaaraan takaruumis. Munanasetin on munimiseen tarkoitettu piikkimäinen rakenne.

Kummitussirkkojen jako morfologisiin ryhmiin

Kummitussirkkojen lahko käsittää yli 2500 lajia, jotka eroavat toisistaan suuresti. Kun luokitellaan sirkkoja pelkästään niiden ulkonäön pohjalta, ollaan helposti harhateillä. Joskus ulkonäön kuvaaminen kuitenkin auttaa ymmärtämään minkä tyyppisestä heimosta tai lajista on kyse. Kummitussirkat onkin jaettu kahtia lehtisirkkoihin (leaf insects) ja sauvasirkkoihin (stick insects tai walking sticks)

Lehtisirkkoja, joita myös vaeltaviksi lehdiksi kutsutaan, edustavat vartaloltaan leveät mutta vertikaalisesti litistyneet, eläviä puiden ja pensaiden lehtiä muistuttavat lajit. Niillä on selässä pitkät siivet, mutta ainoastaan koiraat ovat lentokykyisiä. Kaikki Phyllidae-heimon lajit, jonka edustajista mainittakoon Phyllium giganteum ja Phyllium celebicum, ovat lehtisirkkoja.

Sauvasirkat ovat ulkomuodoltaan vaihtelevampia, sillä ryhmä kattaa kaikki muut lajit paitsi lehtisirkat. Ne voivat olla rakenteeltaan hentoja tai tukevia mutta aina hyvin tikkumaisia, muistuttaen puiden oksia tai muita osia. Niiden vartalo voi olla pinnaltaan sileä tai hyvinkin piikikäs ja selästä saattaa löytyä lentämiseen tai saalistajan pelotteluun soveltuvat siivet. Esimerkiksi Carausius morosus, Epidares nolimetangere sekä Lamponius guerini ovat sauvasirkkoja.

Sukupuolten väliset erot

Naaraiden ja koiraiden välillä on usein varsin merkittäviä morfologisia eroja, joiden avulla sukupuolet pystytään erottamaan toisistaan. Tällä on merkitystä ennen kaikkea sopivia jalostusyksilöitä valittaessa. Mitä aikaisemmin määritys kyetään tekemään, sitä helpompi on säädellä kuoriutuvien yksilöiden lukumäärää ja välttyä ylimääräisiltä sirkkayksilöiltä. Mikäli sukupuolia ei osata erottaa, on sukupuolisten lajien kanssa annettava kuoriutua kasvatuksen kannalta liian monta poikasta. Vain näin voidaan olla varmoja, että joukossa on sekä naaraita että koiraita.

Erot, jotka tulevat esiin heti poikasten kuoriuduttua, ovat usein vähäiset tai olemattomat. Esimerkiksi Oxyartes lamellatus lajin naarailla on kuoriutumisesta lähtien takaruumiin kuudennen sekä seitsemännen jaokkeen dorsaalipinnalla pystyssä oleva levy. Vastaavia levyjä ei koirailta löydy. Myös värimuodosta saattaa olla apua tunnistuksessa, sillä joskus kummitussirkkojen väritys on sukupuoleen sidottu. Etenkin silmiinpistävät valkoiset värimerkit saattavat näkyä valkoisen värimuodon vastakuoriutuneilla naarailla eikä niitä löydy koirailta.

Lukuisten lajien koiraat voidaan erottaaa naaraiden joukosta niiden takaruumiin ventraalipinnalle ilmestyvän kohouman avulla. Kohouma on näkyvissä heti ensimmäisen nahanluonnin jälkeen. Selkeimmin sen havaitsee juuri nahanvaihdon tapahduttua, kun kitiini ei ole vielä kovettunut, tai sitten muutamia vuorokausia tämä jälkeen, kun poikanen on saanut syödäkseen ja takaruumis on paksuuntunut. Kohoumaa ei ole naaraspuolisilla yksilöillä, joskin nuorilla yksilöillä munanasetin on mahdollista sekoittaa kohoumaan.

Naaraiden munanasetin alkaa muodostua ensimmäisen nahanluonnin jälkeen. Tällöin se saatetaan havaita joko takaruumiin kärjen dorsaalipinnalla piikkimäisenä ulokkeena tai ventraalipinnalla pienenä nuolimaisena kitiinilevynä. Varsinaista munanasetinta ei löydy koskaan koirapuolisilta yksilöiltä. Koiraspoikasilla saattaa kuitenkin olla varhaisten kehitysvaiheiden ajan takaruumiin kärjessä munanasetinta muistuttava kitiinipitoinen jäänne, joka surkastuu sirkan vanhetessa.
Joidenkin lajien koirailla on selässään pitkät siivet, mutta naarailta siivet saattavat joko puuttua kokonaan tai ne ovat huomattavasti pienemmät. Siivenalut saattavat tulla esiin jo hyvin varhaisessa kehitysvaiheessa keski- ja takaselän alueelle.
Yleisesti ottaen aikuisuutta lähestyvän tai täysikasvuisen koiraan ja naaraan väliset erot ovat varsin selvät: koiraat ovat merkittävästi pienempikokoisia, rakenteeltaan kevyempiä, ruumiiltaan kapempia, niiden siivet ovat monesti suuremmat ja värit saattavat poiketa vastakkaisesta sukupuolesta.

Sukupuolen määritys

• Diapherodes gigantea
• Eurycantha calcarata
• Extatosoma tiaratum
• Hermagoras cultratolobatus
• Lamponius guerini
• Oxyartes lamellatus 
• Pseudophasma acanthonotum