Kummitussirkkojen
terveyden kannalta tärkeää on kullekin lajille soveltuvista
kasvilajeista koostuva monipuolinen ja korkealaatuinen ravinto.
Vaikka useimmat lajit pitävätkin vadelmasta, tämä ei tarkoita
sitä että niille tulisi antaa ainoastaan vadelman lehtiä. Muitakin
kasveja on oltava tarjolla. Suositeltavaa olisikin pitää tarjolla
vähintään kolmea eri kasvilajia ympäri vuoden. Näin
kummitussirkkojen värit pysyvät kauniina, ne kasvavat täyteen mittaansa
ja ovat terveitä.
Jokaisella lajilla
on oma ja yksilöllinen ruokavalio, joka on alun perin koostunut sen
elinympäristön kasveista. Eri harrastajien kotimaassa samoja
kasveja voi olla vaikeaa tai lähes mahdotonta syöttää sirkoille.
Onneksi kummitussirkat joustavat tässä asiassa ja monet syövät
innokkaasti esimerkiksi vadelman, tammen, orapihlajan, pihlajan, ruusun, lepän, karhunvatukan ja mansikan lehtiä. Useimmat lajit
suosivat ennen kaikkea vatukoita (Rubus-suku) sekä tammia
(Quercus-suku).
Aina tulee ennen
kummitussirkan hankkimista ottaa tarkasti selville mitä kyseinen
laji syö terraario-oloissa ja saako sitä kasvia Suomesta, jotta
vältytään ikäviltä yllätyksiltä. Esimerkiksi Oreophoetes
peruana (perunsauvasirkka) käyttää ravinnokseen ainoastaan
saniaisia. Australiasta kotoisin olevat lajit, kuten Tropidoderus
childrenii, vaativat usein eukalyptusta ruoakseen tai ainakin osaksi
ruokavaliotaan.
Kasvien tarjoaminen
Helpoin tapa tarjota
eläviä kasveja on laittaa ne pieneen vedellä täytettyyn
lasipurkkiin. Purkin kanteen voi tehdä reiän esimerkiksi naulan
ja vasaran avulla ja asettaa kasvit varsineen siihen. Tällöin vesi
ei likaannu, kummitussirkat eivät huku vesiastiaan ja niillä on koko ajan
tarjolla tuoretta ravintoa sekä kiipeilypuita. Purkin vettä täytyy
vaihtaa ja lisätä aina tarpeen mukaan, jotta kasvit eivät
kuole. Lisäksi kasvit imevät likaisenkin veden lehtiinsä ja sieltä
se päätyy lopulta sirkkojen elimistöön, mikä ei ole niiden
terveydelle hyväksi.
Joskus poikasille
saattaa joutua tilkitsemään purkin kannessa olevia reikiä, sillä
ne kulkevat herkästi kasvin vartta pitkin suoraan vesipurkkiin ja
hukkuvat. Poikasilla voikin käyttää kukkakaupoista leikkokasvien
mukana tulevia pieniä muoviputkiloita ruoan tarjoamiseen. Putkilot
mahtuvat hyvin jopa pakasterasiaan eikä niihin tiiviin kannen
ansiosta voi hukkua. Putkiloiden kanssa täytyy huolehtia lähinnä
siitä, ettei kasveilta lopu vesi kesken eikä putkilo pääse kaatumaan poikasten päälle.
Pakastetun ja
kuivatun ruoan voi tarjota monella eri tavalla. Maassa viihtyville
lajeille, kuten Eurycantha calcarata, lehdet voi tarjota vaikka
lautaselta. Yksittäisiä lehtiä on kätevä pujottaa ohueen
rautalankaan ja kietoa tämä terraarion kiipeilyoksaan tai kattoon
roikkumaan. Lehtiä voi myös ripustaa ilmastointiritilän aukkoihin
tai terraarion kannen väliin. Kasveja voi asetella terraarioon
myös vaikkapa pyykkipoikien avulla.
Juomavesi
Kummitussirkkojen
terraario sumutetaan kunkin lajin vaatimuksen mukaan, jotta sopiva
kosteus pysyisi yllä. Oikea ilmankosteus takaa onnistuneen
nahanluonnin. Sirkat myös juovat sumutuksessa tulevista
vesipisaroista. Sumutus on paras
tehdä iltaisin, jolloin hämäräaktiiviset kummitussirkat lähtevät
liikkeelle ja ehtivät hyödyntää nopeasti haihtuvat pisarat. Etenkin ruokakasvien lehtiä ja terraarion seinämiä
kostutetaan, sillä niistä sirkat saavat vetensä helpoiten.
Varsinkin suuret ja massiiviset lajit, kuten Extatosoma tiaratum ja
Diapherodes gigantea, vaativat runsaasti juomavettä vaikka eivät
kosteassa terraariossa viihdykään.
Hyvin harvat lajit,
kuten Eurycantha calcarata, juovat myös juomakupista. Käyttöön
soveltuu matala, laakea ja riittävän painava astia, kuten savilautanen. Monille lajeille vesikuppi on kuitenkin hengenvaarallinen,
sillä ne hukkuvat siihen herkästi.
Mikäli
kummitussirkoille syötetään pakastettua tai kuivattua ruokaa,
terraario täytyy muistaa suihkuttaa normaalia useammin. Sumutus on
tällöin sirkkojen ainoa nesteenlähde, koska kuivissa kasveissa ei
ole vettä tarpeeksi. Myös pahimpien kesähelteiden ja kuivan talven
aikana juomavettä on tarjottava tavallista enemmän.
Ruokaa luonnosta
Kummitussirkoille
voi syöttää luonnon kasveja koko kesän ja, jos on mahdollisuus
pakastamiseen tai kuivattamiseen, myös koko talven. Kun ruoaksi
käytetään luonnosta kerättäviä kasveja, ne täytyy aina pestä
ennen käyttöä. Näin päästään eroon kummitussirkoille
vaarallisista petoeläimistä, kuten hämähäkeistä, tai
huonekasveille haitallisista kirvoista. Myös ilmansaasteet kertyvät
nokisena pölynä lehtien pinnalle ja kaikki näkyvä lika onkin
saatava lehdistä pois.
Kasveja kerättäessä
pitää välttää teiden varsia saasteiden ja peltoja
hyönteismyrkkyjen vuoksi. Koska ulkona kasveja riittää, kannattaa
valita vain parhaimmat ja elinvoimaisimman näköiset lehdet. On
vältettävä keltaisia, ruskeita, nuutuneita tai muuten pilalla
olevia lehtiä. Kun kerätään lehtiä ja oksia, kannattaa laittaa -
varsinkin vadelmaa ja orapihlajaa varten - hanskat käteen ja käyttää
puutarhasaksia oksien leikkaamiseen.
Kasveja ei koskaan
poimita juurineen eikä yhdestä kohdasta niin paljon, että
keräämisen voisi huomata jälkikäteen. Lisäksi on varottava
ottamasta liikaa lehtiä yksittäisestä kasvista, jotta se ei kuole.
Myös latvaa katkaistaessa tulee varmistaa, että kasvin alaosaan jää
riittävästi lehtiä ja kasvi säilyy hengissä. Näillä toimilla
taataan kasvien saatavuus koko kesän ja myös seuraavien vuosien ajan
hyvinkin pieneltä alueelta. Kummitussirkkaharrastuksen ei ole myöskään tarkoitus aiheuttaa haittaa ympäristölle.
Suomen luonnosta,
puistoista sekä puutarhoista löytyviä hyviä ruokakasveja ovat
muun muassa vadelma, tammi, orapihlaja, mansikka, lillukka,
mesimarja, lakka, herukat, ruusut, pihlaja, maitohorsma, apila,
koivu, vaahtera, harmaaleppä, tervaleppä, tuomi, syreeni sekä monet
muut lajit. Kokeilemalla myös selviää mikä kasvi kelpaa millekin kummitussirkalle. Vatukat (Rubus-suku) sekä tammet (Quercus-suku) maistuvat
useimmille kummitussirkoille.
Kasvien säilöminen
talven varalle
Kesäisin
kummitussirkkojen ravinnon voi kerätä ulkoa, mutta talvella ruokaa
ei luonnosta löydy. Talven varalle on kuitenkin varsin helppo säilöä
kasvien lehtiä pakastamalla. Pakastaminen kannattaa aloittaa heti
lehtien kasvettua riittävän suuriksi ja tukeviksi. Paras aika
vaihtelee kasvilajeittain: esimerkiksi tammien lehdet kasvavat
hitaammin kuin vadelman. Yleisesti ottaen optimaalisin pakastushetki ajoittuu usein kesä-elokuulle. Kostea ja
lämmin kesä saattaa pitää jotkin kasvit pakastuskunnossa vielä
syys-lokakuulle asti.
Lehtien kerääminen
tehdään esimerkiksi isoihin kasseihin mieluiten sateen
jälkeen, jolloin lehtien pinta on puhdistunut, ne ovat imeneet
sisälleen runsaasti kosteuttaa ja toisaalta ei ole niin kuuma, että
ne nuukahtaisivat ennen pakastimeen päätymistä. Kasvit kannattaa
kerätä kasseihin ja myös pakastaa lajeittain, jolloin niiden
käyttö on helppoa talvella. Yhdellä kertaa ei kannata kerätä
paljon yhtä kassillista enempää, sillä suuren kasvimäärän
pakastaminen kestää niin kauan että osa lehdistää ehtii jo
kuivua välissä.
Pakastusta varten
tarvitaan joko pakastepusseja tai -rasioita, maalarinteippiä
pakasteiden merkkausta varten, iso tasainen sanomalehdillä suojattu
alusta lehtien käsittelyyn, puutarhasakset turhien kantojen ja
varsien leikkuuseen, pussinsulkijoita sekä riittävästi tyhjää
tilaa pakastimesta.
Lehdet kannattaa
kerätä pieniin pinoihin, jotka asetellaan rasiaan tai pussiin
mahdollisimman tasaisesti. Lehtien taittumista tulee välttää,
sillä vinoon jäätyneet lehdet särkyvät herkästi pakastimessa ja
viimeistään käytön yhteydessä. Lehdillä täytetty pussi
litistetään ja siitä imetään ilma pois. Tämän jälkeen pussi
suljetaan, siihen liimataan tarvittaessa maalarinteippi joka kertoo mitä kasvia
sisältä löytyy sekä koska se on kerätty ja pussi asetetaan pakastimeen mahdollisimman
tasaiseen kohtaan. Tälloin lehdet säilyvät ehjinä jäätymisen
jälkeenkin eikä säilöntä vie paljon tilaa. Tuloksena on ohut
pussi, josta lehdet saa kätevästi vaikka yksitellen.
Mikäli pakastaminen
ei ole mahdollista, kannattaa kuivattaa lehtiä talven varalle.
Lehdet kerätään talteen ja ne laitetaan ohueksi kerrokseksi
sanomalehden sisälle. Lehtiä mahtuu paljon hyvinkin pieneen tilaan.
Sanomalehdet asetetaan kuivaan tilaan siten, että ilma pääsee
kiertämään ja kuivattamaan lehdet. Esimerkiksi jonkin ritilän, pyykkitelineen
tai saunan lauteiden päällä on hyvä kuivattaa. Kuivat lehdet voi säilyttää
sanomalehden välissä tarjoamiseen asti.
Toinen tapa
kuivattaa kasveja on kerätä ne varsineen, sitoa esimerkiksi narulla kimpuksi ja
ripustaa vaikkapa seinälle roikkumaan. Ruokittaessa kummitussirkkoja kuivilla lehdillä niitä täytyy suihkuttaa säännöllisesti runsaalla vedellä, koska ne eivät saa nestettä kuivasta ruuasta.
Pelkän kuivatun ruuan syöttäminen ei ole sirkkojen kuihtumisriskin
vuoksi suotavaa, mutta lisäravinnoksi ne sopivat mainiosti.
Kauppojen kasvit
talviravintona
Ruokakaupoista voi
ostaa ruuanlaittoon tarkoitettuja kasveja, kuten sitruunamelissaa,
vehnänorasta, persiljaa ja basilikaa. Pienissä ruukuissa myytävät
kasvit on kasvatettu ilman torjunta-aineita, joten ne ovat
kummitussirkoille turvallista ravintoa. Kaikille lajeille yrtit tai
etenkään salaatit eivät kuitenkaan kelpaa.
Kukkakaupoissa on
saatavilla lukuisia eri kasvilajeja, joita voi kokeilla tarjota
kummitussirkoille. Kaupasta ostettuja kasvejaa olisi hyvä pitää
noin kuukauden ajan karanteenissa, vaihtaa mullat ja pestä kasvit
hyvin ennen tarjoilua, jotta niissä mahdollisesti olevat
hyönteismyrkyt eivät tapa sirkkoja. Hyviä kummitussirkkojen
ravinnoksi kelpaavia huonekasveja ovat esimerkiksi ruusut, muratit,
liisukka (Plectranthus australis), juorut ja saniaiset. Myös monet
muut lajit kelpaavat ja kokeilemalla selviää mikä kasvi soveltuu
ravinnoksi ja mikä ei.
Monista
kukkakaupoista löytyy huonekasvien lisäksi talvisin leikkokasvina
myytävän salalin (Gaultheria shallon) oksia. Salalin oksat säilyvät
ilman vettä viileässä tilassa jopa useita viikkoja. Salalkimppu kannattaa sijoittaa tiiviisti suljetun ja huolellisesti kostutetun muovipussin sisälle jääkaappiin. Huoneenlämmössä ne
säilyvät parhaiten vesiastiassa. Varresta on suositeltavaa leikata parin sentin pätkä pois, jotta kasvi saa imettyä vettä
lehtiinsä. Kasvin säilyvyys huoneenlämmössä on enintään kolmen viikon
luokkaa. Salal kelpaa erittäin monelle kummitussirkalle, mutta
vastakuoriutuneet poikaset eivät aina kykene pureskelemaan sen kovia
lehtiä.
Kummitussirkkojen
ruokaa voi kasvattaa itse. Talvi on huonoa kasvuaikaa vähäisen
valon vuoksi, joten siemenestä asti idätettäville kasveille olisi
suositeltavaa tarjota joko kasvilamppu tai paikka etelän puoleisella
ikkunalla. Tämä ei ole täysin välttämätöntä, mutta valon
puutteessa kasvu on hidasta, taimet jäävät normaalia
pienemmiksi, lehtiä tulee vähemmän ja ne ovat hennompia. Valon lisäksi taimille tulee tarjota runsaasti
kosteutta sekä lannoitettua multaa.
Erittäin nopeasti
kasvavia kasveja, kuten rairuoho, kannattaa idättää vain sillä
hetkellä kun ruokaa tarvitaan. Hitaammin itäviä ja kehittyviä
kasveja, kuten tammia, joudutaan pitämään pari-kolme kuukautta
ennen kuin tiedossa on edes yhtä lehteä.
Tammi on lähes
kaikille kummitussirkoille kelpaava kasvi, joten tässä yhteydessä
käsitellään tarkemmin tammen kasvatusta ruoaksi. Tammi tuottaa siemeniä
yleensä syys-lokakuussa ja vain maahan pudonneet ruskeat terhot
kerätään. Ne suljetaan kostutettuun läpinäkyvään muovipussiin
ja annetaan itää huoneenlämmössä. Pussia avataan ja kostutetaan
aika ajoin; kuivumista on varottava.
Terhot itävät
yleensä kuukauden-kahden kuluessa, joskus nopeamminkin, ja
itämisprosentti on usein hyvin korkea. Terhot voidaan istuttaa heti
kun havaitaan selvä valkea juuren alku. Ne istutetaan pieniin
kukkamullalla täytettyihin muovirasioihin tasaisin välimatkoin ja
multa kastellaan läpikotaisin. Multa tulee pitää alussa riittävän
kosteana, jotta itämis- ja juurtumisprosessi ei keskeytyisi eikä
herkässä vaiheessa oleva taimi kuihtuisi.
Vie olosuhteista riippuen viikon tai pari
ennen kuin mullasta kohoaa suora lehdetön varsi. Pikku hiljaa
varteen puhkeaa lehtiä, jotka ovat aluksi keltaisia ja hauraita,
mutta kypsyvät pikku hiljaa. Hentoja lehtiä ei kannata syöttää
vaan odottaa kärsivällisesti muutamia viikkoja tai parikin
kuukautta, jotta ne saavat tummanvihreän värin ja muuttuvat
tukevammiksi. Noin 4-5 cm mittaiset lehdet ovat jo riittävän suuria
syötettäviksi eivätkä lehdet kasva talvella juuri kymmentä
senttiä pidemmiksi ilman lisävalaistusta.
Tammiviljelmästä
voidaan kerätä useita satoja talven aikana. Vain latva katkaistaan tai yksittäisiä lehtiä kerätään
ja syötetään kummitussirkoille, jolloin terho jää yhä henkiin
ja saattaa kasvattaa uuden varren tai tehdä lisää lehtiä
varteensa.
Uusien kasvien
kokeileminen
Luonnosta löytyy
lukuisia ravintokasveja, joita voi syöttää kummitussirkoille, ja
siksi kannattaakin kokeilla uusia ennestään tuntemattomia kasveja.
Ei haittaa vaikka kasvin tiedettäisiin olevan myrkyllinen tai
pahanmakuinen, sillä ihmisen ja kummitussirkan ruoansulatuselimistöt
poikkeavat toisistaan. Ihmiselle haitallinen kasvi saattaa olla
sirkkojen suurta herkkua ja toisin päin. Täytyy vain pitää huolta
ettei lehtiä ole käsitelty hyönteismyrkyillä eivätkä ne ole
kasvaneet lähellä autoteitä tai muissa saastuneissa paikoissa.
Kun tarjotaan uutta
ruokaa, niin kummitussirkoille täytyy tarjota samalla muutamia jo ennestään
tuttuja ja hyviksi havaittuja kasveja. Näin kummitussirkkojen ei ole
pakko syödä niille kenties haitallisia lehtiä vaan ne voivat itse
valita ruokansa. Sirkat maistelevat varovasti uusia kasveja ja jos
lehdissä on jotain niille haitallista, niin ne lopettavat syömisen. Kummitussirkat osaavat luonnossa eläessään löytää
sopivaa ruokaa itse ja näin ne osaavat terraario-oloissakin tehdä.
Jos kummitussirkat
havaitsevat uuden kasvin kelvolliseksi, niin ne alkavat nakertaa lehtiä.
Jo parin vuorokauden aikana näkee onko kasvi hyvä vai huono. Jos
lehdistä löytyy isoja reikiä tai ne on kokonaan syöty, niin kasvi
on oikein hyvää ravintoa ja sitä kannattaa tarjota jatkossakin.
Vadelma (Rubus
idaeus)
Levinneisyys: Etelä- ja Keski-Suomi, puutarhojen marjapensas
Kasvupaikka:
pioneerilaji, hakkuuaukeat, tienpientareet, purojen varret, lehdot
Ulkonäkö: runko on
piikikäs, lehdet haarautuvat yhdestä päävarresta, kasvaa
ryppäissä
Kukinta:
kesä-heinäkuussa, valkoiset kukat
Muuta:
punaiset marjat kypsyvät heinä-elokuussa, vadelmasta on jalostettu
satoisampia lajikkeita viljelykäyttöön
Vadelmaa syövät
lukuisat eri kummitussirkat, kuten Oxyartes lamellatus, Neohirasea
maerens, Phaenopharos khaoyaiensis, Pseudophasma acanthonotum ja
Sipyloidea sipylus.
Levinneisyys: Etelä-Suomi, istutuksien myötä puistot, puutarhat
Kasvupaikka:
lehtometsät
Ulkonäkö: iso ja
rehevä jalopuu
Kukinta:
alkukesällä, pienet vihreät kukat
Muuta: tammenterhot ilmestyvät loppukesästä
Tammi kelpaa
useimmalle kummitussirkalle. Tammen syöjiä ovat esimerkiksi
Anchiale briareus, Sungaya inexpectata, Ramulus artemis, Medauroidea
extradentata, Lonchodes cultratolobatus, Phyllium giganteum, ja
Extatosoma tiaratum.
Orapihlaja
(Crataegus sp.)
Levinneisyys: Lounais-Suomi, istutettu pihojen, puutarhojen ja puistojen pensasaidaksi
Kasvupaikka:
ravinteikas maa, niityt, pensaikot
Ulkonäkö:
leikataan pensasmaiseksi, voi kasvaa myös tuuheana puuna, täynnä
kovia ja teräviä piikkejä
Kukinta: kesäkuussa,
pienet valkoiset kukat
Muuta: syksyllä pensaaseen
ilmestyy punaiset marjat
Orapihlaja maistuu
monille kummitussirkoille. Orapihlajaa syövät muun muassa
Medauroidea extradentata, Neohirasea maerens, Pseudophasma
acanthonotum, Trachyaretaon carmelae, Hermagoras cultratolobatus,
Oxyartes lamellatus ja Diapherodes gigantea.
Ahomansikka
(Fragaria vesca)
Levinneisyys: Etelä- ja Keski-Suomi
Kasvupaikka: niityt,
tienpientareet, rinteet, hakkuuaukeat
Ulkonäkö: kasvaa
pikku mättäinä, rönsyilee
Kukinta:
alkukesällä, pienet valkoiset kukat
Muuta: pienet punaiset marjat ilmestyvät
kesä-heinäkuussa,
metsämansikasta on jalostettu satoisampia lajikkeita viljelykäyttöön
Mansikalla
ruokailevia kummitussirkkoja ovat esimerkiksi Extatosoma tiaratum,
Eurycantha calcarata ja Lamponius guerini.
Salal (Gaultheria
shallon)
Levinneisyys: puutarhat, ei luonnonvaraisena Suomessa
Kasvupaikka: kostea,
ravinteikas ja hapan maaperä
Ulkonäkö:
metrin-parin korkeuteen kasvava nahkealehtinen varpukasvi
Kukinta:
vaaleanpunaiset kellomaiset kukat
Muuta: salalia
käytetään paljon leikkokasvina kukkakimppuja koristamassa, sitä
voi ostaa monista kukkakaupoista
Salal kelpaa
useimmille kummitussirkoille. Se on loistavaa talviruokaa. Lehdet
saattavat olla liian kovia pienille poikasille, joten niihin voi
leikata saksilla valmiin alun poikasia varten. Esimerkiksi Sungaya
inexpectata, Tirachoidea biceps, Diapherodes gigantea ja Trachyaretaon carmelae syövät salalia.
Punaherukka (Ribes
rubrum)
Levinneisyys: puutarhojen marjapensas, istutuksien myötä levinnyt luontoon
Kasvupaikka:
ravinteikas maa
Ulkonäkö: rehevä
pensas, isot nahkeat lehdet
Kukinta:
alkukesästä, vihreät kukkatertut
Muuta: punaiset marjat
ilmestyvät loppukesästä, punaherukasta on jalostettu satoisampia
lajikkeita viljelykäyttöön
Punaherukkaa syövät
muun muassa Oxyartes lamellatus, Ramulus artemis ja Lamponius
guerini.
Pihlaja (Sorbus
aucuparia)
Levinneisyys: koko maa
Kasvupaikka: viihtyy
monenlaisissa ympäristöissä
Ulkonäkö:
monihaaraiset lehdet
Kukinta: kesäkuussa,
valkoiset kukat ovat ryppäässä
Muuta: oranssit marjat ilmestyvät
puihin syksyllä
Pihlaja kelpaa
moniruokaisille lajeille. Sitä syövät muun muassa Extatosoma
tiaratum, Carausius morosus, Eurycantha calcarata ja Lamponius
guerini.
Vaahtera (Acer
platanoides)
Levinneisyys:
Etelä-Suomi, istutuksien myötä myös laajemmalle, puistot
Kasvupaikka: lehti-
ja sekametsät
Ulkonäkö: isot
sormimaiset lehdet
Kukinta: keväällä, runsaat rypäsmäiset vihertävät kukinnot
Muuta: puun
tunnistaa syksyisin ruskan aikaan kauniista punaisista ja keltaisista
lehdistä
Vaahtera kelpaa
moniruokaisille lajeille. Sitä syövät muun muassa Carausius
morosus, Eurycantha calcarata, Trachyaretaon carmelae ja Lamponius
guerini.
Tuomi (Prunus padus)
Levinneisyys: koko
maa
Kasvupaikka: rehevät
lehtimetsät, purojen varret
Ulkonäkö: tuuhea,
soikeat lehdet
Kukinta:
alkukesällä, voimakastuoksuiset valkoiset kukat
Muuta: myrkyllinen
ihmiselle
Tuomea syövät
esimerkiksi Paramenexenus laetus, Ramulus sp. PSG 251, Hermagoras
cultratolobatus ja Lamponius guerini. Tuomi on hyvä lisä
kummitussirkkojen ruokalistalle, mutta maistuu harvemmin poikasille.
Syreeni (Syringa
sp.)
Levinneisyys:
menestyy Etelä- ja Keski-Suomessa, puutarhat
Kasvupaikka:
aurinkoinen, ravinteikas maa
Ulkonäkö:
pensasmainen, sydämenmuotoiset lehdet
Kukinta: kesäkuussa,
voimakastuoksuiset valkoiset tai violetit kukat
Muuta: käytetään
koristepuuna ja pensasaitana