keskiviikko 7. marraskuuta 2018

Ravinto


Kummitussirkkojen terveyden kannalta tärkeää on kullekin lajille soveltuvista kasvilajeista koostuva monipuolinen ja korkealaatuinen ravinto. Vaikka useimmat lajit pitävätkin vadelmasta, tämä ei tarkoita sitä että niille tulisi antaa ainoastaan vadelman lehtiä. Muitakin kasveja on oltava tarjolla. Suositeltavaa olisikin pitää tarjolla vähintään kolmea eri kasvilajia ympäri vuoden. Näin kummitussirkkojen värit pysyvät kauniina, ne kasvavat täyteen mittaansa ja ovat terveitä.
Jokaisella lajilla on oma ja yksilöllinen ruokavalio, joka on alun perin koostunut sen elinympäristön kasveista. Eri harrastajien kotimaassa samoja kasveja voi olla vaikeaa tai lähes mahdotonta syöttää sirkoille. Onneksi kummitussirkat joustavat tässä asiassa ja monet syövät innokkaasti esimerkiksi vadelman, tammen, orapihlajan, pihlajan, ruusun, lepän, karhunvatukan ja mansikan lehtiä. Useimmat lajit suosivat ennen kaikkea vatukoita (Rubus-suku) sekä tammia (Quercus-suku).
Aina tulee ennen kummitussirkan hankkimista ottaa tarkasti selville mitä kyseinen laji syö terraario-oloissa ja saako sitä kasvia Suomesta, jotta vältytään ikäviltä yllätyksiltä. Esimerkiksi Oreophoetes peruana (perunsauvasirkka) käyttää ravinnokseen ainoastaan saniaisia. Australiasta kotoisin olevat lajit, kuten Tropidoderus childrenii, vaativat usein eukalyptusta ruoakseen tai ainakin osaksi ruokavaliotaan.

Kasvien tarjoaminen
Helpoin tapa tarjota eläviä kasveja on laittaa ne pieneen vedellä täytettyyn lasipurkkiin. Purkin kanteen voi tehdä reiän esimerkiksi naulan ja vasaran avulla ja asettaa kasvit varsineen siihen. Tällöin vesi ei likaannu, kummitussirkat eivät huku vesiastiaan ja niillä on koko ajan tarjolla tuoretta ravintoa sekä kiipeilypuita. Purkin vettä täytyy vaihtaa ja lisätä aina tarpeen mukaan, jotta kasvit eivät kuole. Lisäksi kasvit imevät likaisenkin veden lehtiinsä ja sieltä se päätyy lopulta sirkkojen elimistöön, mikä ei ole niiden terveydelle hyväksi.
Joskus poikasille saattaa joutua tilkitsemään purkin kannessa olevia reikiä, sillä ne kulkevat herkästi kasvin vartta pitkin suoraan vesipurkkiin ja hukkuvat. Poikasilla voikin käyttää kukkakaupoista leikkokasvien mukana tulevia pieniä muoviputkiloita ruoan tarjoamiseen. Putkilot mahtuvat hyvin jopa pakasterasiaan eikä niihin tiiviin kannen ansiosta voi hukkua. Putkiloiden kanssa täytyy huolehtia lähinnä siitä, ettei kasveilta lopu vesi kesken eikä putkilo pääse kaatumaan poikasten päälle.
Pakastetun ja kuivatun ruoan voi tarjota monella eri tavalla. Maassa viihtyville lajeille, kuten Eurycantha calcarata, lehdet voi tarjota vaikka lautaselta. Yksittäisiä lehtiä on kätevä pujottaa ohueen rautalankaan ja kietoa tämä terraarion kiipeilyoksaan tai kattoon roikkumaan. Lehtiä voi myös ripustaa ilmastointiritilän aukkoihin tai terraarion kannen väliin. Kasveja voi asetella terraarioon myös vaikkapa pyykkipoikien avulla.

Juomavesi
Kummitussirkkojen terraario sumutetaan kunkin lajin vaatimuksen mukaan, jotta sopiva kosteus pysyisi yllä. Oikea ilmankosteus takaa onnistuneen nahanluonnin. Sirkat myös juovat sumutuksessa tulevista vesipisaroista. Sumutus on paras tehdä iltaisin, jolloin hämäräaktiiviset kummitussirkat lähtevät liikkeelle ja ehtivät hyödyntää nopeasti haihtuvat pisarat. Etenkin ruokakasvien lehtiä ja terraarion seinämiä kostutetaan, sillä niistä sirkat saavat vetensä helpoiten. Varsinkin suuret ja massiiviset lajit, kuten Extatosoma tiaratum ja Diapherodes gigantea, vaativat runsaasti juomavettä vaikka eivät kosteassa terraariossa viihdykään.
Hyvin harvat lajit, kuten Eurycantha calcarata, juovat myös juomakupista. Käyttöön soveltuu matala, laakea ja riittävän painava astia, kuten savilautanen. Monille lajeille vesikuppi on kuitenkin hengenvaarallinen, sillä ne hukkuvat siihen herkästi.
Mikäli kummitussirkoille syötetään pakastettua tai kuivattua ruokaa, terraario täytyy muistaa suihkuttaa normaalia useammin. Sumutus on tällöin sirkkojen ainoa nesteenlähde, koska kuivissa kasveissa ei ole vettä tarpeeksi. Myös pahimpien kesähelteiden ja kuivan talven aikana juomavettä on tarjottava tavallista enemmän.

Ruokaa luonnosta
Kummitussirkoille voi syöttää luonnon kasveja koko kesän ja, jos on mahdollisuus pakastamiseen tai kuivattamiseen, myös koko talven. Kun ruoaksi käytetään luonnosta kerättäviä kasveja, ne täytyy aina pestä ennen käyttöä. Näin päästään eroon kummitussirkoille vaarallisista petoeläimistä, kuten hämähäkeistä, tai huonekasveille haitallisista kirvoista. Myös ilmansaasteet kertyvät nokisena pölynä lehtien pinnalle ja kaikki näkyvä lika onkin saatava lehdistä pois.
Kasveja kerättäessä pitää välttää teiden varsia saasteiden ja peltoja hyönteismyrkkyjen vuoksi. Koska ulkona kasveja riittää, kannattaa valita vain parhaimmat ja elinvoimaisimman näköiset lehdet. On vältettävä keltaisia, ruskeita, nuutuneita tai muuten pilalla olevia lehtiä. Kun kerätään lehtiä ja oksia, kannattaa laittaa - varsinkin vadelmaa ja orapihlajaa varten - hanskat käteen ja käyttää puutarhasaksia oksien leikkaamiseen.
Kasveja ei koskaan poimita juurineen eikä yhdestä kohdasta niin paljon, että keräämisen voisi huomata jälkikäteen. Lisäksi on varottava ottamasta liikaa lehtiä yksittäisestä kasvista, jotta se ei kuole. Myös latvaa katkaistaessa tulee varmistaa, että kasvin alaosaan jää riittävästi lehtiä ja kasvi säilyy hengissä. Näillä toimilla taataan kasvien saatavuus koko kesän ja myös seuraavien vuosien ajan hyvinkin pieneltä alueelta. Kummitussirkkaharrastuksen ei ole myöskään tarkoitus aiheuttaa haittaa ympäristölle.
Suomen luonnosta, puistoista sekä puutarhoista löytyviä hyviä ruokakasveja ovat muun muassa vadelma, tammi, orapihlaja, mansikka, lillukka, mesimarja, lakka, herukat, ruusut, pihlaja, maitohorsma, apila, koivu, vaahtera, harmaaleppä, tervaleppä, tuomi, syreeni sekä monet muut lajit. Kokeilemalla myös selviää mikä kasvi kelpaa millekin kummitussirkalle. Vatukat (Rubus-suku) sekä tammet (Quercus-suku) maistuvat useimmille kummitussirkoille.

Kasvien säilöminen talven varalle
Kesäisin kummitussirkkojen ravinnon voi kerätä ulkoa, mutta talvella ruokaa ei luonnosta löydy. Talven varalle on kuitenkin varsin helppo säilöä kasvien lehtiä pakastamalla. Pakastaminen kannattaa aloittaa heti lehtien kasvettua riittävän suuriksi ja tukeviksi. Paras aika vaihtelee kasvilajeittain: esimerkiksi tammien lehdet kasvavat hitaammin kuin vadelman. Yleisesti ottaen optimaalisin pakastushetki ajoittuu usein kesä-elokuulle. Kostea ja lämmin kesä saattaa pitää jotkin kasvit pakastuskunnossa vielä syys-lokakuulle asti.
Lehtien kerääminen tehdään esimerkiksi isoihin kasseihin mieluiten sateen jälkeen, jolloin lehtien pinta on puhdistunut, ne ovat imeneet sisälleen runsaasti kosteuttaa ja toisaalta ei ole niin kuuma, että ne nuukahtaisivat ennen pakastimeen päätymistä. Kasvit kannattaa kerätä kasseihin ja myös pakastaa lajeittain, jolloin niiden käyttö on helppoa talvella. Yhdellä kertaa ei kannata kerätä paljon yhtä kassillista enempää, sillä suuren kasvimäärän pakastaminen kestää niin kauan että osa lehdistää ehtii jo kuivua välissä.
Pakastusta varten tarvitaan joko pakastepusseja tai -rasioita, maalarinteippiä pakasteiden merkkausta varten, iso tasainen sanomalehdillä suojattu alusta lehtien käsittelyyn, puutarhasakset turhien kantojen ja varsien leikkuuseen, pussinsulkijoita sekä riittävästi tyhjää tilaa pakastimesta.
Lehdet kannattaa kerätä pieniin pinoihin, jotka asetellaan rasiaan tai pussiin mahdollisimman tasaisesti. Lehtien taittumista tulee välttää, sillä vinoon jäätyneet lehdet särkyvät herkästi pakastimessa ja viimeistään käytön yhteydessä. Lehdillä täytetty pussi litistetään ja siitä imetään ilma pois. Tämän jälkeen pussi suljetaan, siihen liimataan tarvittaessa maalarinteippi joka kertoo mitä kasvia sisältä löytyy sekä koska se on kerätty ja pussi asetetaan pakastimeen mahdollisimman tasaiseen kohtaan. Tälloin lehdet säilyvät ehjinä jäätymisen jälkeenkin eikä säilöntä vie paljon tilaa. Tuloksena on ohut pussi, josta lehdet saa kätevästi vaikka yksitellen.
Mikäli pakastaminen ei ole mahdollista, kannattaa kuivattaa lehtiä talven varalle. Lehdet kerätään talteen ja ne laitetaan ohueksi kerrokseksi sanomalehden sisälle. Lehtiä mahtuu paljon hyvinkin pieneen tilaan. Sanomalehdet asetetaan kuivaan tilaan siten, että ilma pääsee kiertämään ja kuivattamaan lehdet. Esimerkiksi jonkin ritilän, pyykkitelineen tai saunan lauteiden päällä on hyvä kuivattaa. Kuivat lehdet voi säilyttää sanomalehden välissä tarjoamiseen asti.
Toinen tapa kuivattaa kasveja on kerätä ne varsineen, sitoa esimerkiksi narulla kimpuksi ja ripustaa vaikkapa seinälle roikkumaan. Ruokittaessa kummitussirkkoja kuivilla lehdillä niitä täytyy suihkuttaa säännöllisesti runsaalla vedellä, koska ne eivät saa nestettä kuivasta ruuasta. Pelkän kuivatun ruuan syöttäminen ei ole sirkkojen kuihtumisriskin vuoksi suotavaa, mutta lisäravinnoksi ne sopivat mainiosti.

Kauppojen kasvit talviravintona
Ruokakaupoista voi ostaa ruuanlaittoon tarkoitettuja kasveja, kuten sitruunamelissaa, vehnänorasta, persiljaa ja basilikaa. Pienissä ruukuissa myytävät kasvit on kasvatettu ilman torjunta-aineita, joten ne ovat kummitussirkoille turvallista ravintoa. Kaikille lajeille yrtit tai etenkään salaatit eivät kuitenkaan kelpaa.
Kukkakaupoissa on saatavilla lukuisia eri kasvilajeja, joita voi kokeilla tarjota kummitussirkoille. Kaupasta ostettuja kasvejaa olisi hyvä pitää noin kuukauden ajan karanteenissa, vaihtaa mullat ja pestä kasvit hyvin ennen tarjoilua, jotta niissä mahdollisesti olevat hyönteismyrkyt eivät tapa sirkkoja. Hyviä kummitussirkkojen ravinnoksi kelpaavia huonekasveja ovat esimerkiksi ruusut, muratit, liisukka (Plectranthus australis), juorut ja saniaiset. Myös monet muut lajit kelpaavat ja kokeilemalla selviää mikä kasvi soveltuu ravinnoksi ja mikä ei.
Monista kukkakaupoista löytyy huonekasvien lisäksi talvisin leikkokasvina myytävän salalin (Gaultheria shallon) oksia. Salalin oksat säilyvät ilman vettä viileässä tilassa jopa useita viikkoja. Salalkimppu kannattaa sijoittaa tiiviisti suljetun ja huolellisesti kostutetun muovipussin sisälle jääkaappiin. Huoneenlämmössä ne säilyvät parhaiten vesiastiassa. Varresta on suositeltavaa leikata parin sentin pätkä pois, jotta kasvi saa imettyä vettä lehtiinsä. Kasvin säilyvyys huoneenlämmössä on enintään kolmen viikon luokkaa. Salal kelpaa erittäin monelle kummitussirkalle, mutta vastakuoriutuneet poikaset eivät aina kykene pureskelemaan sen kovia lehtiä.

Ruokakasvien kasvattaminen talvella
Kummitussirkkojen ruokaa voi kasvattaa itse. Talvi on huonoa kasvuaikaa vähäisen valon vuoksi, joten siemenestä asti idätettäville kasveille olisi suositeltavaa tarjota joko kasvilamppu tai paikka etelän puoleisella ikkunalla. Tämä ei ole täysin välttämätöntä, mutta valon puutteessa kasvu on hidasta, taimet jäävät normaalia pienemmiksi, lehtiä tulee vähemmän ja ne ovat hennompia. Valon lisäksi taimille tulee tarjota runsaasti kosteutta sekä lannoitettua multaa.
Erittäin nopeasti kasvavia kasveja, kuten rairuoho, kannattaa idättää vain sillä hetkellä kun ruokaa tarvitaan. Hitaammin itäviä ja kehittyviä kasveja, kuten tammia, joudutaan pitämään pari-kolme kuukautta ennen kuin tiedossa on edes yhtä lehteä.
Tammi on lähes kaikille kummitussirkoille kelpaava kasvi, joten tässä yhteydessä käsitellään tarkemmin tammen kasvatusta ruoaksi. Tammi tuottaa siemeniä yleensä syys-lokakuussa ja vain maahan pudonneet ruskeat terhot kerätään. Ne suljetaan kostutettuun läpinäkyvään muovipussiin ja annetaan itää huoneenlämmössä. Pussia avataan ja kostutetaan aika ajoin; kuivumista on varottava.
Terhot itävät yleensä kuukauden-kahden kuluessa, joskus nopeamminkin, ja itämisprosentti on usein hyvin korkea. Terhot voidaan istuttaa heti kun havaitaan selvä valkea juuren alku. Ne istutetaan pieniin kukkamullalla täytettyihin muovirasioihin tasaisin välimatkoin ja multa kastellaan läpikotaisin. Multa tulee pitää alussa riittävän kosteana, jotta itämis- ja juurtumisprosessi ei keskeytyisi eikä herkässä vaiheessa oleva taimi kuihtuisi.
Vie olosuhteista riippuen viikon tai pari ennen kuin mullasta kohoaa suora lehdetön varsi. Pikku hiljaa varteen puhkeaa lehtiä, jotka ovat aluksi keltaisia ja hauraita, mutta kypsyvät pikku hiljaa. Hentoja lehtiä ei kannata syöttää vaan odottaa kärsivällisesti muutamia viikkoja tai parikin kuukautta, jotta ne saavat tummanvihreän värin ja muuttuvat tukevammiksi. Noin 4-5 cm mittaiset lehdet ovat jo riittävän suuria syötettäviksi eivätkä lehdet kasva talvella juuri kymmentä senttiä pidemmiksi ilman lisävalaistusta.
Tammiviljelmästä voidaan kerätä useita satoja talven aikana. Vain latva katkaistaan tai yksittäisiä lehtiä kerätään ja syötetään kummitussirkoille, jolloin terho jää yhä henkiin ja saattaa kasvattaa uuden varren tai tehdä lisää lehtiä varteensa.

Uusien kasvien kokeileminen
Luonnosta löytyy lukuisia ravintokasveja, joita voi syöttää kummitussirkoille, ja siksi kannattaakin kokeilla uusia ennestään tuntemattomia kasveja. Ei haittaa vaikka kasvin tiedettäisiin olevan myrkyllinen tai pahanmakuinen, sillä ihmisen ja kummitussirkan ruoansulatuselimistöt poikkeavat toisistaan. Ihmiselle haitallinen kasvi saattaa olla sirkkojen suurta herkkua ja toisin päin. Täytyy vain pitää huolta ettei lehtiä ole käsitelty hyönteismyrkyillä eivätkä ne ole kasvaneet lähellä autoteitä tai muissa saastuneissa paikoissa.
Kun tarjotaan uutta ruokaa, niin kummitussirkoille täytyy tarjota samalla muutamia jo ennestään tuttuja ja hyviksi havaittuja kasveja. Näin kummitussirkkojen ei ole pakko syödä niille kenties haitallisia lehtiä vaan ne voivat itse valita ruokansa. Sirkat maistelevat varovasti uusia kasveja ja jos lehdissä on jotain niille haitallista, niin ne lopettavat syömisen. Kummitussirkat osaavat luonnossa eläessään löytää sopivaa ruokaa itse ja näin ne osaavat terraario-oloissakin tehdä.
Jos kummitussirkat havaitsevat uuden kasvin kelvolliseksi, niin ne alkavat nakertaa lehtiä. Jo parin vuorokauden aikana näkee onko kasvi hyvä vai huono. Jos lehdistä löytyy isoja reikiä tai ne on kokonaan syöty, niin kasvi on oikein hyvää ravintoa ja sitä kannattaa tarjota jatkossakin.

Vadelma (Rubus idaeus)

Levinneisyys: Etelä- ja Keski-Suomi, puutarhojen marjapensas
Kasvupaikka: pioneerilaji, hakkuuaukeat, tienpientareet, purojen varret, lehdot
Ulkonäkö: runko on piikikäs, lehdet haarautuvat yhdestä päävarresta, kasvaa ryppäissä
Kukinta: kesä-heinäkuussa, valkoiset kukat
Muuta: punaiset marjat kypsyvät heinä-elokuussa, vadelmasta on jalostettu satoisampia lajikkeita viljelykäyttöön

Vadelmaa syövät lukuisat eri kummitussirkat, kuten Oxyartes lamellatus, Neohirasea maerens, Phaenopharos khaoyaiensis, Pseudophasma acanthonotum ja Sipyloidea sipylus.


Tammi (Quercus robur)

Levinneisyys: Etelä-Suomi, istutuksien myötä puistot, puutarhat
Kasvupaikka: lehtometsät
Ulkonäkö: iso ja rehevä jalopuu
Kukinta: alkukesällä, pienet vihreät kukat
Muuta: tammenterhot ilmestyvät loppukesästä

Tammi kelpaa useimmalle kummitussirkalle. Tammen syöjiä ovat esimerkiksi Anchiale briareus, Sungaya inexpectata, Ramulus artemis, Medauroidea extradentata, Lonchodes cultratolobatus, Phyllium giganteum, ja Extatosoma tiaratum.


Orapihlaja (Crataegus sp.)

Levinneisyys: Lounais-Suomi, istutettu pihojen, puutarhojen ja puistojen pensasaidaksi
Kasvupaikka: ravinteikas maa, niityt, pensaikot
Ulkonäkö: leikataan pensasmaiseksi, voi kasvaa myös tuuheana puuna, täynnä kovia ja teräviä piikkejä
Kukinta: kesäkuussa, pienet valkoiset kukat
Muuta: syksyllä pensaaseen ilmestyy punaiset marjat

Orapihlaja maistuu monille kummitussirkoille. Orapihlajaa syövät muun muassa Medauroidea extradentata, Neohirasea maerens, Pseudophasma acanthonotum, Trachyaretaon carmelae, Hermagoras cultratolobatus, Oxyartes lamellatus ja Diapherodes gigantea.


Ahomansikka (Fragaria vesca)

Levinneisyys: Etelä- ja Keski-Suomi
Kasvupaikka: niityt, tienpientareet, rinteet, hakkuuaukeat
Ulkonäkö: kasvaa pikku mättäinä, rönsyilee
Kukinta: alkukesällä, pienet valkoiset kukat
Muuta: pienet punaiset marjat ilmestyvät kesä-heinäkuussa, metsämansikasta on jalostettu satoisampia lajikkeita viljelykäyttöön

Mansikalla ruokailevia kummitussirkkoja ovat esimerkiksi Extatosoma tiaratum, Eurycantha calcarata ja Lamponius guerini.


Salal (Gaultheria shallon)

Levinneisyys: puutarhat, ei luonnonvaraisena Suomessa
Kasvupaikka: kostea, ravinteikas ja hapan maaperä
Ulkonäkö: metrin-parin korkeuteen kasvava nahkealehtinen varpukasvi
Kukinta: vaaleanpunaiset kellomaiset kukat
Muuta: salalia käytetään paljon leikkokasvina kukkakimppuja koristamassa, sitä voi ostaa monista kukkakaupoista

Salal kelpaa useimmille kummitussirkoille. Se on loistavaa talviruokaa. Lehdet saattavat olla liian kovia pienille poikasille, joten niihin voi leikata saksilla valmiin alun poikasia varten. Esimerkiksi Sungaya inexpectata, Tirachoidea biceps, Diapherodes gigantea ja Trachyaretaon carmelae syövät salalia.


Punaherukka (Ribes rubrum)


Levinneisyys: puutarhojen marjapensas, istutuksien myötä levinnyt luontoon
Kasvupaikka: ravinteikas maa
Ulkonäkö: rehevä pensas, isot nahkeat lehdet
Kukinta: alkukesästä, vihreät kukkatertut
Muuta: punaiset marjat ilmestyvät loppukesästä, punaherukasta on jalostettu satoisampia lajikkeita viljelykäyttöön

Punaherukkaa syövät muun muassa Oxyartes lamellatus, Ramulus artemis ja Lamponius guerini.




Pihlaja (Sorbus aucuparia)

Levinneisyys: koko maa
Kasvupaikka: viihtyy monenlaisissa ympäristöissä
Ulkonäkö: monihaaraiset lehdet
Kukinta: kesäkuussa, valkoiset kukat ovat ryppäässä
Muuta: oranssit marjat ilmestyvät puihin syksyllä

Pihlaja kelpaa moniruokaisille lajeille. Sitä syövät muun muassa Extatosoma tiaratum, Carausius morosus, Eurycantha calcarata ja Lamponius guerini.


Vaahtera (Acer platanoides)

Levinneisyys: Etelä-Suomi, istutuksien myötä myös laajemmalle, puistot
Kasvupaikka: lehti- ja sekametsät
Ulkonäkö: isot sormimaiset lehdet
Kukinta: keväällä, runsaat rypäsmäiset vihertävät kukinnot
Muuta: puun tunnistaa syksyisin ruskan aikaan kauniista punaisista ja keltaisista lehdistä

Vaahtera kelpaa moniruokaisille lajeille. Sitä syövät muun muassa Carausius morosus, Eurycantha calcarata, Trachyaretaon carmelae ja Lamponius guerini.


Tuomi (Prunus padus)

Levinneisyys: koko maa
Kasvupaikka: rehevät lehtimetsät, purojen varret
Ulkonäkö: tuuhea, soikeat lehdet
Kukinta: alkukesällä, voimakastuoksuiset valkoiset kukat
Muuta: myrkyllinen ihmiselle

Tuomea syövät esimerkiksi Paramenexenus laetus, Ramulus sp. PSG 251, Hermagoras cultratolobatus ja Lamponius guerini. Tuomi on hyvä lisä kummitussirkkojen ruokalistalle, mutta maistuu harvemmin poikasille.




Syreeni (Syringa sp.)

Levinneisyys: menestyy Etelä- ja Keski-Suomessa, puutarhat
Kasvupaikka: aurinkoinen, ravinteikas maa
Ulkonäkö: pensasmainen, sydämenmuotoiset lehdet
Kukinta: kesäkuussa, voimakastuoksuiset valkoiset tai violetit kukat
Muuta: käytetään koristepuuna ja pensasaitana

Syreeni on Pseudophasma-suvun suosima kasvi. Sitä syö esimerkiksi Pseudophasma acanthonotum.