Terraario

Lemmikkeinä pidettävät kummitussirkat viettävät koko elämänsä terraario-oloissa. Tärkeintä on aina miettiä minkälaisesta ympäristöstä kasvatettava laji on peräisin ja soveltaa tätä tietoa terraarion valinnassa. Terraarioita on saatavilla monenlaisia ja on myös mahdollista tehdä terraario itse alusta loppuun.

Kummitussirkat kasvavat pituutta luomalla nahkansa ja tämän vuoksi terraariolta vaaditaan riittävää korkeutta. Perussääntöä noudattaen pyritään hankkimaan terraario, joka on vähintään kolme kertaa siihen majoitettavan kummitussirkan korkuinen. Tilavuuttakaan ei tule unohtaa koska ahdas terraario johtaa helposti kummitussirkkojen pitkien raajojen ja tuntosarvien vaurioihin.

Ilmastointi ja terraarion kostutus on suhteutettava lajin kosteusvaatimuksiin. Hyvin ilmastoitu terraario kuivuu sumutuksen jälkeen nopeasti, joten jatkuva ilmankosteus on alhainen. Tiiviimpi terraario taas säilyttää kosteuden yllä pidempään. Sumutus kohottaa ilmankosteutta ja vesi on paitsi nahanluontien myös juomisen kannalta kummitussirkoille elintärkeää.

Terraarion lämpötilaksi riittää useimmiten normaali huoneenlämpö. Valaistuksessa ei tarvitse käyttää muita kuin huoneen omia valaisimia tai ikkunasta tulevaa valoa. Hämärä-valoisarytmi oli pyrittävä pitämään vuoden ympäri sellaisena, että valoa ja pimeää olisi tarjolla vuorokaudessa suunnilleen yhtä pitkinä eli 12 tunnin ajanjaksoina.

Koko

Asumuksen koko riippuu siinä asuvien kummitussirkkojen lajista, määrästä ja kehitysvaiheesta. Maailman pisimpiä kummitussirkkalajeja varten terraarion on oltava parin metrin korkuinen, mutta pienet lajit pärjäävät lasipurkissakin.

Tärkeintä terraariossa on sen riittävä korkeus, sillä monet sirkat viettävät koko elämänsä kiipeillen ja tuskin edes käyvät maassa. Ne myös luovat nahkansa roikkuen pää alaspäin oksasta tai terraarion katosta. Tämän vuoksi sopiva korkeus on niille elintärkeä.

Yleissääntöä käyttäen terraarion korkeus on oltava vähintään kolme kertaa kummitussirkan vartalon pituinen. Esimerkiksi 10 cm pituiselle sirkalle on varattava vähintään 30 cm korkea asumus. Jos kummitussirkalla on poikkeuksellisen pitkät raajat tai tuntosarvet, korkeutta täytyy lisätä vielä niiden mukaan. Ei haittaa vaikka korkeutta olisi vaatimuksia enemmänkin, sillä suurempi terraario on aina parempi.

Terraarion pituus ja leveys eivät ole yhtä merkittäviä kuin korkeus, mutta mikäli terraariossa elää useampia yksilöitä, niin asumuksen kokoa on kasvatettava sirkkojen lukumäärän mukaan. Ahdas terraario saa kummitussirkat syömään toistensa raajoja ja tuntosarvia. Etenkin tiettyjen sauvasirkkalajien pitkä raajat ja lehtisirkkojen takaruumiit tulevat herkästi syödyiksi. Kummitussirkkojen hyvinvoinnin mittarina voidaan käyttää niiden raajojen lukumäärää, tuntosarvien pituutta, siipien kuntoa tai takaruumiin muotoa eli niitä ruumiinosia, jotka kärsivät ensimmäisinä terraarion ylikansoituksesta.

Jotkin lajit, kuten Trachyaretaon carmelae, viettävät aikaansa myös maassa, joten niille on tarjottava tarpeeksi pohjapinta-alaa. Yleisesti ottaen munansa maa-ainekseen upottaville lajeille on annettava mahdollisuus pohjalla liikkumiseen. Eurycantha calcarata -lajin kummitussirkat viettävät lisäksi vuorokauden valoisan ajan mielellään terraarion pohjalla juurakoiden, kivien ja muiden tarjottujen piilopaikkojen kätköissä.

Tilaa ei voi oikeastaan olla koskaan liikaa, mutta poikasten ja pienten kummitussirkkojen löytäminen valtavasta terraariosta saattaa tuottaa ongelmia. Lisäksi vastakuoriutuneille poikasille on eduksi, että ruoka on mahdollisimman lähellä jokaista terraarion laitaa eikä tämä ole yleensä mahdollista kuin tarpeeksi pienessä terraariossa.

Sisustus

Luonnonmukaiseen ja kauniiseen sisustamiseen pyrkiminen ei aina ole edullista terraarion siivouksen kannalta. Mitä monimutkaisemman viritelmän keksii, sitä vaikeampi kummitussirkkojen asumusta on siivota. Yksinkertainen ja toimiva on siis valttia näiden lemmikkien kanssa.

Tärkeintä sirkoille ovat riittävät kiipeilymahdollisuudet, sillä suurin osa niistä käytännössä elää koko elämänsä kiipeillen. Luonnonoksia tulisi olla terraariossa paljon. Oksien tulisi ulottua terraarion pohjalta kattoon asti ja olla niin tukevia, etteivät ne petä sirkkojen alla. Täysikasvuisille sirkoille voi asumuksen sisustaa oksilla ja kasveilla. Pienille poikasille kiipeilyyn riittävät pelkät ruokakasvit.

Luonnosta tuotavat oksat ja kasvit on aina pestävä hyvin etteivät kummitussirkat saa niiden mukana ilmansaasteita tai vaikka hämähäkkejä, mitkä voisivat vahingoittaa niitä. Kasvit on hyvä sijoittaa pieneen kannelliseen vedellä täytettyyn lasipurkkiin, jotta ne eläisivät pidempään. Suurin osa kummitussirkoista syö mieluummin tuoreita kuin kuivia lehtiä ja tuoreista saa myös tarvittavaa nestettä, joten niitä kannattaa syöttää aina kun se on mahdollista.

Oksien lisäksi kummitussirkkojen terraarioon tarvitaan sopiva pohjamateriaali. Kaikkein yksinkertaisinta on sijoittaa aluseksi pelkkää talouspaperia tai sanomalehteä. Paperi on helppo vaihtaa uuteen, sirkkojen munat löytyvät mainiosti sen pinnalta ja se imee hyvin kosteutta itseensä. Terraarion pohjalla voi käyttää myös turvetta, sammalta, lehtipuuhaketta, vermikuliittia tai sahanpurua. Home voi kuitenkin muodostua ongelmaksi näiden materiaalien kanssa, roskien siivoaminen on vaikeaa ja samoin munien löytäminen.

Jotkin lajit viettävät vuorokauden valoisan ajan piiloutuen ja terraario-oloissakin niille pitää tarjota tämä mahdollisuus. Kevyet korkkilevyt, kaarnanpalat tai tukevat juurakot ovat tähän käyttöön sopivia. Myös terraarioeläimille myytäviä tehdasvalmisteisia luolia voi käyttää. On kuitenkin pidettävä huolta siitä, ettei mikään raskas rakennelma pääse romahtamaan sirkan päälle. Varsinkin voimakkaat okapirut sisustavat asumustansa mielellään uudestaan.

On lajeja, jotka hautaavat munansa johonkin kosteaan ja pehmeään materiaaliin. Näitä lajeja varten tulee terraarioon pohjalle laittaa munintarasia. Rasiaksi sopii mikä tahansa niin suuri, korkea ja tukeva purkki, että kummitussirkka mahtuu sen sisälle kokonaan eikä pysty kaatamaan sitä. Esimerkiksi tyhjä karkkilaatikko tai margariinirasia on hyvä. Astiaan laitetaan vähintään 5 cm kerros kosteaa turvetta tai vastaavaa ilmavaa materiaalia. On myös mahdollista peittää koko terraarion pohja munimiseen soveltuvalla alusella, mutta tämä vaikeuttaa munien määrän ja hautomisajan seurantaa.

Erittäin harvoille lajeille (esimerkiksi Eurycantha calcarata) laitetaan terraarion pohjalle lisäksi vesikuppi. Vesikuppi on kuitenkin hengenvaarallinen monille muille kummitussirkoille, joten niiden terraarioon sitä ei tule laittaa. Kun käytetään vesikippoa, niin siihen laitetaan vain vähän vettä etteivät sirkat pääse hukkumaan. Vesi pitää vaihtaa päivittäin, sillä se pilaantuu nopeasti ja kuppiin pudonneet roskat nopeuttavat tapahtumaa entisestään.

Siivous

Siivous on hyvä ajoittaa vuorokauden valoisaan aikaan, jolloin kummitussirkat eivät ole aktiivisimmillaan. Tällöin ne on helppo siirtää kasvien ja kiipeilyoksien mukana joko pöydälle odottamaan tai sitten tilapäiseen terraarioon siivouksen ajaksi. Monet lajit ovat varsin haluttomia liikkumaan päiväsaikaan ja eivät hievahdakaan paikaltaan, mikäli valon määrä on tarpeeksi korkea. Kaikkiin kummitussirkkoihin tämä ei kuitenkaan päde. Varsinkin vilkkaat poikaset on usein ehdottomasti sijoitettava väliaikaiseen asumukseen siivousta suoritettaessa.

Kun käytetään talouspaperia tai sanomalehteä pohjamateriaalina, voi roskat aika ajoin kaataa paperilta biojäteastiaan. Jos terraario on hyvin ilmastoitu, niin pohjalle kertyvä materiaali on kuivaa eikä sirkkojen tai hoitajan terveyttä häiritsevää hometta tai vastenmielistä hajua ilmesty. Tämän vuoksi kuivan sirkkaterraarion pohjasiivousta ei tarvitse välttämättä suorittaa kuin muutaman viikon välein. Terraarion pohjalla oleva paperi tulee vaihtaa uuteen sen rikkoutuessa tai likaantuessa. Mikäli asumuksessa on munivia naaraita, niin munat tulee joko kerätä talteen hautomista varten tai sitten kumota kaikki roskat pakasterasiaan, joka sijoitetaan pakastimeen kahden vuorokauden ajaksi munien tuhoamiseksi.

Terraarion pestään kun se näyttää likaiselta. Pesu tulee lisäksi suorittaa aina ennen kuin tyhjään terraarioon sijoitetaan sirkkoja. Terraarion pesuun riittää usein tavallinen nestesaippuaa, jolloin sirkoille ei tule suurta kuormitusta kemikaaleista. Myös luontoystävällisiä pesuaineita, kuten mäntysuopaa, voidaan käyttää. Tärkeintä on lian mekaaninen poisto harjaamalla terraarion pintoja esimerkiksi tiskiharjalla. Pesu kannattaa tehdä mieluummin liian usein kuin harvoi koska terraarion sumutukseen käytetyn vesijohtoveden sisältämät mineraalit, kuten kalsium, saostuvat herkästi lasi- ja muovipinnoille ajan saatossa. Saostumat havaitaan himmeinä, vaaleina laikkuja, jotka haittaavat sirkkojen tarkkailua ja joiden poisto on lisäksi vaikeaa.

Asumuksen oksia ei tarvitse eikä saa pestä millään pesuaineilla, sillä oksat imevät nesteitä helposti sisälleen. Sirkoilla on taipumusta nakerrella oksia ja saada siten elimistöönsä haitallisia vierasaineita. Toisaalta oksien sisältämät aineet voivat vapautua haihtumalla kummitussirkkojen terraarioon ja päätyä sirkkoihin hengitysilman mukana. Mikäli oksat ovat likaantuneet, riittää huuhteluun pelkkä vesi. Oksia on myös hyvä uusia aika ajoin.

Kasvien lasipurkkien vesi vaihdetaan yleensä siivouksen ohessa, veden vähentyessä tai muuttuessa likaiseksi. Lisäksi purkit tulisi pestä tiskiharjan kanssa tai vaihtaa uusiin muutaman kerran vuodessa.

Terraarion paikka

Kummitussirkkojen terraario olisi paras sijoittaa lämpimään (+ 20-25°c) ja valoisaan huoneeseen. Luonnonvalo on sirkoille hyvästä mutta aurinko ei saa paistaa suoraan terraarioon, sillä tällöin lämpötila saattaa nousta nopeasti hengenvaarallisen korkeaksi. Asia on huomioitava ennen kaikkea, kun sirkat ovat etelänpuoleisen ikkunan läheisyydessä tai pienikoisessa ja tiiviissä terraariossa. Kaikki tilat, joissa vallitsee normaali huoneenlämpö, käyvät loistavasti sirkoille. Kummitussirkkoja ei tule koskaan sijoittaa ulos, varastoon tai muuhun paikkaan, jonka lämpötila vaihtelee rajusti. Tämän lisäksi on huomioitava, että lämpötila laskee ja vetoisuus lisääntyy lattianrajaa lähestyttäessä. Terraariota ei tulisikaan asettaa aivan lattian tasolle eikä toisaalta tuuletusikkunoiden tai ulko-oven lähistölle.

Mikäli huone on pieni, niin sinne olisi hyvä järjestää jonkinlainen ilmastointi pitämällä ovea tai ikkunaa auki välillä. Sirkkojen terraarioista haihtuu varsinkin sumutuksen seurauksena runsaasti kosteutta ja toisinaan niistä leviää myös ummehtunut haju. Raikas ilma on kummitussirkoille hyvästä ja ehkäisee homeen muodostumista, mutta jatkuvaa vetoa ne eivät siedä.

Valaistus

Valtaosa kummitussirkkalajeista on kotoisin trooppiselta vyöhykkeeltä, joten ne ovat tottuneet pohjoisesta poikkeavaan valo-pimeärytmiin. Päiväntasaajan korkeudella yö ja päivä ovat aina yhtä pitkät kun taas pohjoisilla leveyspiireillä päivän pituus vaihtelee vuodenaikojen mukaan. Suomen valoisat kesäyöt ja pimeät talvet asettavat haasteita hämäräaktiivisten kummitussirkkojen sopeutumiskyvylle.

Terraario-oloissa olisi pyrittävä matkimaan sirkkojen alkuperäisen elinalueen olosuhteita niin pitkälle kuin mahdollista. Käytännössä tämä tarkoittaa lajista riippuen sitä, että kummitussirkkojen huone on pimeänä noin 12 tuntia ja valaistuna samoin 12 tuntia vuorokaudesta. Päivien lyhentyessä valoisan aikaa pidennetään käyttämällä huoneen omia valaisimia. Kesällä taas huone pimennetään tummilla verhoilla, jotta kummitussirkat aktivoituvat ja lähtevät liikkeelle.

Kummitussirkat eivät tarvitse erityisvalaisimia. Niille riittää ikkunasta tuleva auringonvalo ja talvella normaali katto- tai pöytävalaisimen tuoma valo. Tärkeintä on säilyttää oikea valo-pimeärytmi sekä varoa sijoittamasta terraariota suoraan auringonvaloon, mikä saattaa johtaa sirkkojen kuolemaan.

Lämpö

Kummitussirkkojen alkuperämaan paikallinen ilmasto on muovannut sieltä tuotujen yksilöiden lämpötilavaatimukset. Kummitussirkkojen kasvatuksella terraario-oloissa, etenkin Euroopan lauhkeammassa ilmanalassa, on ollut myös vaikutusta. Hyönteisten evoluutio on nopeaa ja ne yksilöt, jotka eivät ole sopeutuneet, ovat nopeasti karsiutuneet pois kannasta.

Suurin osa kummitussirkkalahkon edustajista on kotoisin trooppisilta seuduilta. Tämä tarkoittaa sitä, että ne viihtyvät korkeissa lämpötiloissa. Tropiikissa lämpötila laskee vain harvoin alle + 20 °C eikä useinkaan nouse yli  +35 °C. Ihannelämpötila on suurimmalle osalle lajeista noin + 25 celsiusastetta. Valtaosa lajeista kasvaa, kehittyy ja lisääntyy täysin ongelmitta, mikäli lämpötila on + 20-25 °C eli normaali huoneenlämpö.

Jos huoneen lämpötila on jostain syystä kovin alhainen, niin terraario tulee lämmittää. Lämmitys voidaan luoda esimerkiksi sijoittamalla asumuksen ulkopuolelle lämpömatto, joka pitää lämpötilan korkeana. Terraarion lämpötila mitataan tarkasti ennen sirkkojen sijoittamista asumukseen, jotta oikea lämpö löytyisi. Lämmitetty terraario ei voi olla kovin pieni, sillä tiiviissä ja ahtaassa tilassa lämpötila saattaa nousta vaarallisen korkeaksi.

Lämpötilan kohoaminen lisää hyönteisten aineenvaihdunnan nopeutta, jolloin ne kehittyvät nopeammin ja elävät lyhyemmän aikaa. Lämpötila määrää myös kummitussirkkojen sukupuolen, sillä lämpimässä haudotuista munista kuoriutuu enemmän koiraita kuin kylmässä haudotuista. Lämpötilan ääripäät - liian kylmä ja kuuma - tappavat helposti, mutta myös useiden asteiden nopeat vaihtelut saattavat koitua kummitussirkkojen kohtaloksi.

Kosteus

Valtaosa kummitussirkoista on kotoisin trooppisilta seuduilta, joten niiden terraariota tulee kostuttaa säännöllisesti. On myös lajeja, jotka sietävät kuivuutta ja viihtyvät kuivassa ilmastossa paremmin kuin kosteassa. Esimerkiksi jotkin eurooppalaiset ja australialaiset lajit suosivat kuivempaa, hyvin ilmastoitua terraariota. Lajin yksilölliset vaatimukset on aina otettava huomioon ennen kuin rupeaa säätämään kosteutta. Lisäksi on varauduttava kantojen erilaisuuteen ja siihen, että kummitussirkkoja on saatettu kasvattaa lukuisia sukupolvia alkuperäisestä ilmastosta poikkeavissa terraario-oloissa, joita sirkat ovat oppineet sietämään ja jopa vaatimaan.

Sopiva kosteus on helpointa luoda säännöllisen sumuttamisen kautta vaikkapa sumutinpullolla. Sumutus kannattaa suunnata ruokakasveihin, terraarion kattoon ja seinämille eli niihin paikkoihin, joista kummitussirkat voivat hyödyntää tarjolla olevan veden. Mikäli halutaan ainoastaan kohottaa ilmankosteutta, voidaan kastella myös terraarion pohjalla oleva materiaali. Tällöin on kuitenkin muistettava, että pohjalla olevat ruokakasvin jäännökset ja kummitussirkkojen ulosteet homehtuvat helposti.

Terraario on parasta sumuttaa aina iltaisin, jolloin hämäräaktiiviset sirkat lähtevät liikkeelle ja voivat hyödyntää korkean ilmankosteuden nahanluontiinsa. Koskaan ei suihkuteta kohti poikasia, sillä ne voivat hukkua suuriin vesipisaroihin. Myös nahkaa luovan kummitussirkan sumutus on tehtävä varoen, koska kova virtaus saattaa pudottaa sirkan maahan kesken nahanluonnin.

Yleissääntönä on: mitä tiiviimpi terraario, sitä harvemmin sumutusta tarvitsee tehdä. Helpointa on kuitenkin sijoittaa kuivuutta suosivat lajit hyvin ilmastoituun ja kosteutta vaativat lajit tiiviiseen asumukseen. Tällöin lajille kuin lajille riittää karkeasti arvioiden se, että terraario sumutetaan joka ilta. Hyvin ilmastoidusta asumuksesta liika kosteus haihtuu nopeasti pois. Tiiviimpi terraario pitää sitä vastoin yllä korkeaa ilmankosteutta pidemmän ajan. On kuitenkin suositeltavaa, että jokaisessa terraariossa ilmastointiritilä kattaisi vähintään kolmasosan katon pinta-alasta, jotta homehtumisriski ei nousisi liian korkeaksi.

Ilmankosteutta ei missään tapauksessa saa luoda terraarioon sijoitettavan vesiastian avulla, sillä sirkat hukkuvat helposti. Ravinnoksi käytettävät kasvit kohottavat terraarion ilmankosteutta ja tämä tulee ottaa huomioon sumutuksen määrässä. Jos pohjamateriaalina käytetään esimerkiksi kosteaa multaa tai sammalta, niin korkea ilmankosteus pysyy yllä varsin helposti.

Terraarion kosteudesta on huolehdittava erityisen hyvin silloin, kun on kuuma päivä tai jos huoneilma on kuivaa. Kosteus on kummitussirkoille elintärkeä asia, sillä niiden nahanluonti ei onnistu ilman sopivaa ilmankosteutta.

Liiasta kosteudesta voi tulla toisaalta ongelmia. Kuivien alueiden lajit, kuten Bacillus rossius, sairastuvat ja kuolevat kosteassa ilmassa.

Eri lajit samassa terraariossa

Eri kummitussirkkalajeja halutaan joskus pitää keskenään. Eri lajien asuttaminen samaan terraarioon ei kuitenkaan ole suotavaa. Parasta on että jokaisella lajilla on ihan oma - juuri kyseiselle lajille sopiva - terraario.

Jos tästä huolimatta eri lajeja on laitettava samaan terraarioon, niin sitä ennen on huomioitava muutama asia. Ensinnäkin kaikkein tärkeintä on, että kyseessä olevat lajit viihtyvät samankaltaisessa ympäristössä. Eli missään tapauksessa ei saa yhdistää kuivan ja kostean alueen kummitussirkkoja. Silloin toinen joutuu jatkuvasti kärsimään, ja luultavasti ajan kuluessa sairastuu ja lopulta kuolee.

Toiseksi pitää huolehtia, että lajit ovat keskenään suurin piirtein samaa kokoa ja rakennetta. Esimerkiksi vahvan Heteropteryx dilatata ja heiveröisen Ramulus artemis -lajin yhdistämistä tulee ehdottomasti välttää, vaikka molemmat viihtyvätkin kosteassa terraariossa. Pitkäjalkainen Ramulus artemis joutuisi nopeasti isompansa ruokalistalle tai ainakin sen tallomaksi.

Kolmanneksi täytyy huomioida lajien tapa lisääntyä. Jos yhdistetään kaksi sukupuolista tai sukupuolinen ja partenogeneettinen, samaa rakennetta oleva laji keskenään, niin saatetaan saada aikaan risteytyspoikasia tai hedelmöittymättömiä munia. Koko kanta voi olla tätä myöten tuhoon tuomittu.

Toisin sanoen yhdessä pidetään ainoastaan samoilta alueilta kotoisin olevia, suurinpiirtein saman kokoisia ja partenogeneettisesti lisääntyviä lajeja.

Lasiterraario

Lasiterraarioita on saatavilla erittäin monen kokoisena, muotoisena ja tyylisenä. Useimmat kummitussirkkalajit viihtyvät kaupallisesti valmistetuissa lasiasumuksissa, mutta suurimpien lajien kohdalla tilaa ei välttämättä ole tarpeeksi tai terraarion hinta voi nousta liian korkeaksi.

Monet valmiit lasiterraariot ovat liukuovellisia, mikä rajoittaa hieman käyttömahdollisuuksia. Poikaset ja pienet lajit pääsevät helposti karkuun liukuovien väliin jäävästä raosta. Giljotiinityylinen suoraan ylös nostettava ovi estää karkaamisen. Tämän tyylisen oven avaamisessa on kuitenkin aina oma vaivansa. Kolmas tyyppi on saranallinen ovi ja se on vaivattomin käyttää ja sirkkojen kannalta turvallisin.

Ilmastointi on terraarioissa lähes poikkeuksetta hoidettu metalliritilällä, joka on sijoitettu joko kattoon tai laidoille. Kummitussirkkojen kannalta paras on katossa sijaitseva ritilä, sillä tällöin nahanluonti ja kiipeily onnistuu terraarion korkeimmassa kohdassa. Ritilän paljous rajaa hieman terraarioon sijoitettavia lajeja. Pääsääntöisesti hyvin ilmastoituun tulevat kuivuutta kestävät ja vähemmän ilmastoituun kosteutta vaativat lajit.

Pienet lasiterraariot on helppo siivota, mutta isojen terraarioiden kanssa paino voi tuottaa ongelmia. Tällöin on tyydyttävä esimerkiksi vain lapioimaan tai imuroimaan roskat pohjalta. Lasiterraarioiden huonoja puolia ovat niiden kallis hinta ja paino. Lasi myös naarmuuntuu helposti ja särkyy pudotessa.

Lasiterraarion voi tehdä myös itse. Itse tekemällä kannattaa nähdä vaivaa halpojen mutta laadukkaiden lasien etsimiseen, mikä voi säästää paljon rahaa. Lasiosien lisäksi tarvitaan rautaritilä ilmastointia varten sekä silikonia osien kiinnitykseen. Ovista on helpointa tehdä liukuvat, jolloin ne asetetaan paikoilleen kahden metallilistan väliin.

Lasialtaastakin eli akvaariosta voidaan tehdä kummitussirkoille soveltuva asumus peittämällä avonainen seinämä verkolla. Tällöin on otettava huomioon, että ilmastoidusta laidasta tulee samalla terraarion ovi, joten siitä on tehtävä tarpeeksi tukeva. Helpoin tapa on tehdä kehikko ohuista puulistoista ja liimata niiden väliin hyttysverkkoa. Näin valmistettu ovi voidaan liittää altaaseen vaikkapa ilmastointiteipistä tehdyillä saranoilla tai asettaa se terraarion katoksi.

Suurille lajeille, kuten Acrophylla wuelfingi, Phobaeticus serratipes, Eurycnema goliath tai Eurycantha calcarata, suuri lasiterraario on korkeuden puolesta täytännössä ainoa vaihtoehto.

Muoviterraario

Lasiterraarion vaihtoehtona on muoviterraario. Muoviterraarioiden etuna on keveys, helpompi puhtaanapito, kestävyys sekä usein myös halvempi hinta. Niitä on myös saatavilla käytännössä rajaton määrä eri kokoja, muotoja ja tyylejä. Kaikkein suurimmille lajeille sopivan kokoista muoviterraariota saattaa kuitenkin olla vaikea löytää.

Tavallisimpia muoviterraarioita ovat eläinkaupassa myytävät muoviset faunaboksit, joiden pohja on kovaa, kirkasta muovia ja kansi värillistä ritilää. Ritiläkannessa saattaa olla myös vaihteleva määrä läpinäkyviä muoviluukkuja ja pienimmillä malleissa on lisäksi kantokahvat. Faunaboksien ritilän reikäkoko on niin suuri, että monet poikaset pakenevat niiden läpi. Tämä voidaan estää helposti asettamalla kannen ja pohjan väliin ohutta harsokangasta tai talouspaperia.

Muoviterraario on helppo ja halpa tehdä itse ostamalla tavaratalosta kirkkaasta muovista tehty kannellinen säilytyslaatikko, leikkaamalla laatikon kannesta, katosta tai laidoilta pois halutun suuruiset palat ja liimaamalla tilalle hyttysverkkoa.

Kummitussirkkojen poikasille muoviset terraariot ovat usein paras vaihtoehto. Poikaset eivät pääse pakenemaan tiiviistä terraariosta, niiden kasvun sekä kehityksen tarkkailu on helpompaa hieman pienemmässä asumuksessa ja itse tekemällä saa juuri halutunlaisen terraarion suhteellisen halvalla.