Käyttäytyminen

Kummitussirkat ovat hämäräaktiivisia hyönteisiä, jotka viettävät päivän valoisan ajan useimmiten paikalleen jähmettyneinä. Vasta pimeän tullessa sirkat aktivoituvat ja lähtevät liikkeelle. Jos halutaan tarkkailla kummitussirkkojen normaalia käyttäytymistä, niin se tulee tehdä pimeässä. Puolustautumiskäyttäytymisen voi sitä vastoin havaita myös valoisan aikaan sirkkojen kokiessa olonsa uhatuiksi.

Kaikki kummitussirkat puolustautuvat sulautumalla ympäristöönsä. Sirkat matkivat ulkomuodollaan ja liikkeillään kasvien lehtiä, oksia ja kaarnaista pintaa, eikä niitä aina ole helppo erottaa oikeista kasveista. Lahkon nimikin tulee kreikankielisestä sanasta phasma, joka tarkoittaa aavetta ja viittaa sirkkojen kykyyn vaikuttaa näkymättömiltä.

Toinen kummitussirkoille yhteinen tapa puolustautua on pudottaa raaja uhkaavassa tilanteessa, kuten ihmisen käsitellessä sirkkaa. On myös mahdollista että sirkka juoksee tai lentää karkuun pelästyessään. Eräät lajit voivat jopa käydä ihmisen kimppuun vahvojen takajalkojen turvin tai suihkuttaa myrkkyä uhkaajaansa kohti. Näiden ominaisuuksien vuoksi kummitussirkkojen ylimääräinen käsittely ei ole suotavaa, sillä se aiheuttaa hyönteisille turhaa stressiä

Hämäräaktiivisuus

Hämäräaktiivisuus tarkoittaa taipumusta olla aktiivinen vuorokauden pimeänä ajanjaksona. Tropiikin seuduilla, eli alueilla joista suurin osa kummitussirkoista on peräisin, jakso kestää noin puolet vuorokaudesta ja on ympäri vuoden suhteellisen saman pituinen. Sirkat eivät siis välttämättä aktivoidu kunnolla pohjoisen valoisina kesäöinä ja toisaalta aktiivista aikaa saattaa kertyä luonnottoman paljon talven pimeydessä.

Pimeän laskeuduttua kummitussirkat virkoavat ja lähtevät liikkeelle. Myös kevyt ilmavirta tai veden sumutus saattavat stimuloida liikkeelle lähtöä. Hämärässä kummitussirkat hakeutuvat tavallisesti mieluisan ruokakasvin luo aterioimaan, etsivät parittelukumppania, käyvät munimassa tai luovat nahkansa. Koiraat saattavat myös käydä reviiritaistoja keskenään. Poikkeuksena valoisan käytökseen on se, etteivät kummitussirkat esitä tyypillistä naamioitumiseleitä. Liikkuminen on tasaista eikä oksien tai lehtien matkimista juuri havaita.

On huomattava että monet sirkat liikkuvat aktiivisen jakson aikana pitkiäkin matkoja, mutta saattavat palata takaisin suosimalleen lepopaikalle aina yön jälkeen. Päivisin katsottuna näyttääkin siltä, että kummitussirkat eivät liiku ollenkaan eivätkä sen vuoksi vaadi kovin suurta terraariota. Pimeydessä tapahtuvat liikkeet tulee kuitenkin ottaa huomioon tilavaatimuksissa - nahanluontien ohella.

Päivän valoisa aika kuluu terraarion seinämillä, pohjalla, kasvien lehdillä tai oksilla lepäillen. Lajeilla on omia tyypillisiä asentoja tai paikkoja, joissa ne viihtyvät parhaiten. Monet sauvasirkat ovat ainakin osittain tikkumaisessa asennossa. Etenkin etujalat ovat usein vierekkäin ja eteen ojennettuina. Toisilla lajeilla kaikki raajat ovat vartalon myötäisesti. Jotkin kummitussirkkalajit hakeutuvat terraarion pohjalle juurakoiden ja muiden piilopaikkojen suojiin.

Kummitussirkkojen hämäräaktiivisuuden vuoksi terraarion siivous tai sirkkojen käsittely on parasta ajoittaa valoisaan aikaan, jolloin sirkat ovat luonnostaan rauhallisia ja pyrkivät vain pysymään liikkumattomina. On olemassa myös lajeja, jotka eivät aina noudata valoisuusrytmiä ja varsinkin poikaset saattavat liikkua terraariossa valoisuudesta riippumatta.

Naamioituminen

Lähes kaikki kummitussirkat muistuttavat väreiltään ja muodoltaan kasvien lehtiä, oksia, kaarnaa tai maan pinnan kariketta. Niiden vartalot ovat muotoutuneet ympäristöön sulautuviksi, mistä muun muassa oksaa muistuttavat sauvasirkat ovat tyyppiesimerkki. Raajat sopivat kokonaisuuteen saumattomasti ja esimerkiksi lehtisirkoilla ne ovat yksittäisinä kuin pienet lehdet, mutta sirkan jähmettyessä paikoilleen näyttää otus yhdeltä isolta lehdeltä. Sirkkojen munatkin muistuttavat kasvien siemeniä ja välttävät helposti petojen katseen.

Päiväsaikaan sirkat painautuvat tiukasti alustaansa, lähinnä puiden runkoja tai lehtiä, vasten ja pysyvät täysin liikkumattomina. Osa lajeista hakeutuu piiloon maanpohjan kivien, kuivien lehtien tai vastaavien suojien alle. Tätä passiivista piilottelua kestää noin puolet vuorokaudesta ja valoisassa ympäristössä kummitussirkkoja saattaakin olla miltein mahdotonta löytää.

Mikäli jokin saalistaja tästä huolimatta havaitsee kummitussirkan ja tarttuu siihen, sirkka saattaa näytellä kuollutta. Se painaa kaikki raajansa vartalon myötäisesti, jännittää itsensä jäykäksi ja pysyy paikoillaan vaikka sitä siirreltäisiinkin. Useimmiten tämän hämäyksen ansiosta peto menettää kiinnostuksensa ja sirkka säästää henkensä.

Liikkuessaan valoisan aikaan kummitussirkat matkivat sateen tai tuulen havisuttamia lehtiä ja oksia. Paikallaan ollessaan ne huojuvat puolelta toiselle joko rauhallisesti tai poikaset hyvinkin nopeasti. Toiminnan käynnistää etenkin kohti puhaltava ilmavirta tai jokin muu tekijä, joka häiritsee eläintä. Kävellessään sirkat tekevät eteenpäin suuntautuvia heiluvia ja nykiviä liikkeitä, mutta osa liikkeistä voi olla myös sivuttaista heiluntaa. Eteneminen tapahtuu usein kuin keinuen: sirkka työntyy raajojensa varassa eteen ja sitten taakse ja vasta seuraavalla kerralla se ottaa yhden askeleen eteenpäin.

Raajojen pudottaminen

Kummitussirkoilla on kuusi raajaa sekä tuntosarvet, joita se käyttää jalkojen tavoin ympäristön tunnusteluun ja etäisyyksien arviointiin. Liikkumisen kannalta kaksi paria raajoja on riittävä määrä, joten sirkoilla on ylimääräistä kapasiteettia.

Mikäli kummitussirkka tuntee olonsa uhatuksi tai jos sen raajaan tartutaan, niin sirkka pudottaa jalan hyvin nopeasti. Tämä on keino, jolla hyönteinen säilyttää henkensä kun saalistaja kiinnittää huomion irronneeseen jalkaan eikä itse sirkkaan. Samoin sirkka tekee nahanluonnin yhteydessä, mikäli ei pääse irrottautumaan vanhasta nahkastaan kunnolla. Joskus kummitussirkka saattaa menettää kaikki raajansa tukalassa tilanteessa, mikä johtaa aina kuolemaan.

Kummitussirkat ovat siitä ainutlaatuisia, että niillä on kyky uusia kudoksiaan. Ne voivat kasvattaa menetetyn jalan tilalle uuden, täysin samanlaisen jalan, jonka ulkomuotoa tarkastelemalla ei arvaisi sen koskaan edes olleen poikki. Kyky kudosten regeneraatioon rajoittuu kuitenkin kasvuaikaan eivätkä täysikasvuiset yksilöt enää kasvata jalkaa pudotetun paikalle.

Yhden tai kahden raajan pudottaminen ei haittaa hyönteisiä näkyvästi. Ne oppivat nopeasti liikkumaan aivan yhtä taitavasti kuin kuudella jalalla ja nahanluonnit onnistuvat mutkattomasti. Nuorella yksilöllä ainoa haivaittava muutos saattaa olla aavistuksen hidastunut kasvu, odotettua pienempi aikuiskoko sekä yksi tai kaksi muita lyhyempää raajaa.

On mahdollista että kummitussirkka pärjää vaikka se menettäisi kolme tai neljäkin jalkaa, mutta tähän vaaditaan lähes aina erityisolosuhteet. Elämä kahdella tai kolmella jalalla on haasteellista, koska sirkka ei pääse tällöin kunnolla liikkumaan ravinnon ja veden luokse eikä pysty välttämättä kiipeämään riittävän korkealle nahkaansa luomaan. Rampa sirkka tulisi siirtää omaan suhteellisen pieneen terraarioon, jossa sille on tarjolla runsaasti ruokaa ja kosteutta sekä paljon helposti tavoitettavia kiipeilyoksia.

Puolustautuminen 

Saaliseläimille on tyypillistä taipumus paeta tai piiloutua pedoilta. Jotkin sirkat kuitenkin käyvät aggressiivisesti uhkaajansa kimppuun. Esimerkiksi Heteropteryx dilatata iskee petoa piikikkäillä ja vahvoilla takajaloillaan, joiden puristus tekee kipeää. Lajilla on tyypillinen puolustusasento, jolloin se kohottaa piikikkään takaruumiinsa ilmaan, levittää takimmaisen raajaparin auki ja valmistautuu nappaamaan kiinni mihin tahansa kohteeseen, joka koskettaa sitä. Lisäksi naaraat saattavat uhitella kahisuttamalla siipiään, joista lähtee kova ja varsin uhkaava ääni.

Eräillä lajeilla, erityisesti Anisomorpha-suvun jäsenillä, on kyky suihkuttaa myrkkyä saalistajaa kohden ja ne tähtäävät ennen kaikkea silmiin. Myrkky saattaa aiheuttaa kudosärsytystä sekä tilapäistä sokeutta silmiin osuessaan. On olemassa kummitussirkkoja, kuten Oreophoetes peruana, jotka varoittavat myrkyllisyydestä kirkkailla väreillään. Kaikki eivät kuitenkaan varoita vaan erittävät pahan hajuisia ja makuisia kemikaaleja vasta uhkan osuessa kohdalle.

Siivelliset kummitussirkat hyödyntävät siipiään paitsi pakenemiseen lentämällä tai liitämällä, myös pelotteluun. Etenkin pieniä ja kirkkaan värisiä siipiä väläytellään uhkaavassa tilanteessa. Myös lennninsiivet soveltuvat tähän tarkoitukseen ja ovat kokonsa vuoksi vahva pelote. Häirittynä musta-punasiipinen Anchiale briareus hyödyntää usein tätä tehokeinoa.

Koska sirkoilla on taipumus kiivetä ylöspäin, niillä on myös mahdollisuus pudottautua pitkiäkin matkoja nopeasti. Pelästynyt kummitussirkka irrottaa nopeasti otteensa alustasta ja tiputtautuu alas. Jossain matkan varrella se tarttuu raajojensa kynsillä uuteen kasviin eikä vahingoitu pudotuksessa ollenkaan. On myös tavallista että sirkka putoaa maahan asti ja jämähtää paikoilleen kuolleen näköisenä tai lähtee juoksemaan vauhdilla karkuun.

Käsittely

Kummitussirkat eivät ole käsiteltäviä lemmikkejä eivätkä ne vaadi ihmiseltä seuraa. Ne ovat paljon onnellisempia saadessaan elää rauhassa omassa terraariossaan. Sirkat voivat stressaantua, vahingoittua tai jopa kuolla huolimattoman käsittelyn seurauksena. Niitä on silti välttämätöntä käsitellä aika ajoin esimerkiksi terraariota siivotessa tai niiden terveydentilaa tarkasteltaessa. Tämän vuoksi olisikin hyvä tietää miten kummitussirkkoja voi käsitellä mahdollisimman turvallisesti ja vaarattomasti - niin hyönteisen kuin ihmisenkin kannnalta.

Useilla kummitussirkkalajeilla on pitkät jalat, jotka ne voivat pudotttaa vääränlaisessa käsittelyssä. Raajojen pudottaminen on sirkoille puolustuskeino. Ne antavat mieluummin saalistajalle yhden jalkansa kuin itsensä kokonaan. Jalkojen kanssa tulee olla äärimmäisen varovainen eikä kummitussirkkaan saa koskaan tarttua kiinni sen raajasta. Tikun malliset yksilöt ovat huomattavasti herkempiä raajojen menetykselle kuin jykevät lajit kuten Diapherodes gigantea.

Helppo tapa käsitellä kummitussirkkoja on lähestyä niitä edestäpäin, yrittää työntää käsi tai sormi niiden vartalon alle ja nostaa varovasti, jolloin sirkka irrottaa itse jalkansa alustasta ja nousee kädelle. Mikäli sirkka on liimautunut esimerkiksi kiipeilypuuhun jokaisella raajallaan, on helpompi siirtää koko oksa kuin sirkka. Tiukasti oksassa roikkuvaa kummitussirkkaa ei saa riuhtoa irti. Se on sirkan kannalta erittäin stressaavaa ja eläin voi myös vahingoittua.

Tasaisilla pinnoilla voi yrittää käyttää ohutta paperia sirkan nostamiseen. Varsinkin hentoja poikasia tulisi käsitellä paperin avulla tai sitten hieman työntää niitä nousemaan kädelle. Poikaset ovat yleensä sen verran aktiivisia etteivät jähmety paikoilleen kuten aikuiset, joihin tämä tekniikka harvemmin toimii. Paikalleen jämähtäneitä sirkkoja on helppo saada liikkumaan sumuttamalla vettä tai puhaltamalla ilmaa niitä kohti. Myös kevyt kosketus takaruumiiseen pistää hyönteisen liikkeelle.

Rauhallisia ja käsittelyyn tottuneita kummitussirkkoja voi nostaa tarttumalla niitä varovasti takaselästä, kahden takimmaisen jalkaparin välistä. Useat lajit myös näyttelevät kuollutta tikkua mielellään, joten tämä tekniikka toimii silloinkin.

Kun kummitussirkka on saatu kädelle, tulisi olla ehdottoman varovainen ettei sitä pudoteta. Jotkin sirkat juoksevat hädissään ympäriinsä, jolloin ne saattavat tipahtaa maahan. Toiset taas jähmettyvät tikuiksi tai rupeavat keinahtelemaan kuin oksa tuulessa. Siivekkäät lajit puolustautuvat väläyttelemällä siipiään tai lentämällä. Joillakin lajeilla, kuten okapirulla, on oma puolustusasentonsa jonka aikana sen käsittelemistä tulisi välttää. Muuten saattaa saada takajalkoken piikistä käteensä. Yleensä kummitussirkat kuitenkin liikkuvat rauhallisesti ja hakeutuvat ylöspäin, jolloin pitämällä käsi kohti taivasta ne saadaan kiipeämään haluttuun suuntaan.

Kummitussirkat eivät levitä tauteja, mutta kädet on silti hyvä pestä jokaisen käsittelykerran jälkeen. Eräät lajit ovat myrkyllisiä tai erittävät ihmisen ihoa ja limakalvoja ärsyttäviä aineita puolustautuessaan, joten niiden jäljiltä kädet on pestävä erityisen hyvin. Aggressiivisten tai myrkyllisten lajien kanssa on suositeltavaa käyttää suojakäsineitä sekä mahdollisesti -laseja.